Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella syyskuussa 2007 aloittava tanssiryhmä TADaC eli Theatre Academy Dance Company on Teatterikorkeakoulun kautta aikain ensimmäinen oma opiskelijoista koostuva tanssiryhmä. ”TADaC on ikään kuin silta ammattilaisuuden ja opiskeluajan välissä”, valottaa ryhmän taiteellinen johtaja, koreografi Jenni Kivelä.
Kuva: Heli Sorjonen
Mikä on TADaC?
Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella syyskuussa 2007 toimintansa aloittava tanssiryhmä TADaC eli Theatre Academy Dance Company on Teatterikorkeakoulun kautta aikain ensimmäinen oma opiskelijoista koostuva tanssiryhmä. Tällä hetkellä tanssiryhmä on vielä vuoden mittainen projekti, jonka perusteella Teatterikorkeakoulun oman tanssiryhmän mahdollista pidempiaikaista toimintaa lähdetään suunnittelemaan. Vuoden kestävän projektin ajan ryhmän taiteellisena johtajana toimii koreografi Jenni Kivelä. Koordinaattorina toimii tanssijantyön vt. professori Ari Tenhula ja tuottajana Sanna Suonsyrjä.
Jenni Kivelä, mikä on TADaC?
”TADaC on ikään kuin silta. Se on ammattilaisuuden ja opiskeluajan väliin rakennettu, kiertävä tanssiryhmä. Tarkoituksena ainakin olisi, että ryhmä kiertäisi Suomessa ja ulkomailla.”
Opetusministeriön hankerahoituksella toteutettava pilottiprojekti tarkoittaa käytännössä sitä, että osa mahdollisen kiertueen kuluista jäisikin ryhmän itsensä hoidettaviksi.
”Usein keikkajärjestäjillä olisi kauhea halu pyytä joku ryhmä esiintymään, mutta kuitenkaan ei ole varaa rahoittaa koko vierailua. Koko homma usein karahtaa sitten siihen. Näin on helpompi saada keikkoja”, Kivelä kertoo.
Tarkoitus ei kuitenkaan ole kilpailla halvoilla hinnoilla ja viedä keikkoja muilta ammattilaisryhmiltä. Kivelä näkee asian päinvastoin hyvänä mahdollisuutena esimerkiksi aluekeskuksille kutsua ammattilaisryhmien lyhyitä teoksia esitettäväksi rinnan TADaC:in lyhyiden esitysten kanssa, jolloin kokonaiskustannukset useasta esityksestä jäisivät keikan tilaajille kohtuullisiksi.
Tanssikoulujen omia tanssiryhmiä on toiminnassa jo monessa koulussa ulkomailla ja ne muodostunevat tärkeiksi yhteistyökumppaneiksi mahdollisesti toteutuvia ulkomaan kiertueita ajatellen.
”Labanissa [Laban Dance Center] on Transitions Dance Company -niminen ryhmä, Lontoossa [The Place:ssa] on EDge ja Ruotsissakin on joku vastaava. Ero TADaC:iin on, että näillä ulkomaalaisilla ei ole julkista rahaa takanaan ja ne laskuttavat samalla tavalla kuin ammattilaiset… tietenkin vähemmän varmaan, kun tanssijat eivät saa palkkaa.”
Kivelä kertoo tutustuneensa ainakin Labanin Transitionsiin hyvin ollessaan siellä vierailevana koreografina. Kivelä listaa vielä eroja TADaC:in ulkomaalaisiin vastineisiin:
”Esimerkiksi englantilaisessa Transitionsissa on aika paljon ulkomaalaisia tekijöitä. Me TADaC:issa kuitenkin panostamme kotimaisiin koreografeihin.”
Suunnitelmien mukaan koreografeina tulisi myös toimimaan Teatterikorkeakoulussa viroissa toimivia koreografeja ja esimerkiksi Kivelä itse. Lopullista ohjelmistoa ensimmäiselle kaudelle ei ole vielä tiedossa, mutta Kivelän mukaan hän itse tekee koreografian koko ryhmälle, jonka lisäksi nähdään muutama lyhyempi teos, sooloja ja duettoja, sekä Ari Tenhulan tanssivideopeli/installaatio. Alustavien suunnitelmien mukaan koreografeina kuitenkin toimisivat Jenni Kivelän ja Ari Tenhulan lisäksi ainakin Ervi Sirén, Maria Saivosalmi ja Andrius Katinas. Lisäksi Jyrki Karttunen harjoituttaa vuonna 2005 kantaesitetyn ”parisuhdeduettonsa” Pieniä draamallisia muunnelmia TADaCin ohjelmistoon.
TADaC:in tanssijoiksi Kivelä listaa toisen vuoden maisteri opiskelijat Elina Hauta-ahon, Leila Kourkian, Laura Norpan, Saara Toyrylan, Aino Voutilaisen ja Panu Varstalan, joiden arkeen TADaC tulee varsinaisesti vaikuttamaan.
”Heidän viimeistä opiskeluvuottaan tämä määrittää paljon. Heillä on periaatteessa aamutunnit ja sen jälkeen näitä treenejä TADaC:in parissa.”
Kaikki halukkaat eivät TADaC:iin päässeet. Herää kysymys, jakautuvatko Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen opiskelijat TADaC:in myötä ikään kuin ”kahden kerroksen” opiskelijoiksi? Vuosi sitten samoilla opiskelijoilla oli mahdollisuus päästä Teatterikorkeakoululla Jorma Uotisen koreografioimaan oppilastyöhön koetanssien kautta. Siihenkään kaikki halukkaat eivät olleet päässeet.
”Kyllä kaikille yritetään jotain löytää. Samalla tavalla kaikki yrittävät löytää harjoittelupaikkaa. Eihän sinne kaikki edes ollut hakemassa. Monet olivat hyvin tarkkoja siitä, että eivät tällaista halua. He saattavat sitten saada hyviä duuneja, joista saavat sitten jopa palkkaa.”
TADaC on tanssijoille ensisijaisesti osa koulutusta. Osa jopa tekee Kivelän mukaan kirjallisen lopputyönsäkin TADaC:issa työskentelyyn liittyen. Ryhmän tavoite on Kivelän mukaan tarjota koulunsa lopettaville opiskelijoille mahdollisuuksia kontakteihin koulun ulkopuolella ja mahdollisuuden tutustua ammatissa jo toimivien taiteilijoiden työhön ja saada esimakua myös tanssijan työn raadollisesta puolesta, muustakin siis kuin iänikuisista koetansseista ja niiden raakuudesta.
”Tanssijoille on tärkeää nähdä mahdollisimman erilaisia olosuhteita. Pitää nopeasti mukautua uusiin esiintymistiloihin tai kestää huonoja lämmittelyolosuhteita, verrytellä kokolattiamatolla jossain aulassa. Sellaistahan se voi myös olla. Tärkeää on myös saada esiintymiskokemusta enemmältä kuin niiltä kahdeksalta esityskerralta, joihin tyypillisesti esityskerrat jäävät.”
Kivelän mukaan tanssijoille on myös tärkeää saada todenmukainen kuva siitä, millaista on harjoitella ja esittää samanaikaisesti useaa erilaista kappaletta ja työskennellä erilaisten koreografien kanssa.
Itselleen Kivelä näkee TADaC:in taiteellisen johtajan pestin myös haasteena ja mahdollisuutena nähdä oman työnsä ja alansa hieman eri näkökulmasta.
”Tämä on sillä tavalla uutta, että olen tuottajan kanssa päässyt paljon tekemään töitä ja suunnittelemaan näitä juttuja. Olen päässyt eri tavalla tekemään käytännön juttuja, kuin miten olen tottunut tekemään. Se on myös uutta, että pääsee harjoittelemaan pitemmän aikajakson kuluessa tanssijoiden kanssa.”
Ryhmän ohjelmisto saa ensi-iltansa Teatterikorkeakoulun teatterisalissa 15.1.2008. Teatterikorkeakoulun esitysten jälkeen seuraa kiertuejakso, joka kestää suunnitelmien mukaan koko kevään. Mahdollisesta jatkosta TADaC:ille tai Kivelän oman pestin jatkosta ei Kivelän mukaan ole mitään varmuutta. Kaikki riippuu ensimmäisen vuoden kokeilun onnistumisista ja kokemuksista.
”Vuoden jälkeen kaikki menee uudelleen mietintään”, Kivelä kertoo.
Olli A. Ahlroos
Kirjoittaja on teoreettisen filosofian ja estetiikan opiskelija Helsingin yliopistossa. Hän suorittaa työharjoittelua Liikekieli.comissa kevään 2007.
olli.ahlroos@helsinki.fi
Kuva: Johannes Romppanen
