”Movement within a moving space, I have found, is different than movement within a static cube.”
Anna Halprin, 2012
“Tanssi tapahtuu siellä missä sen haluaa tapahtuvan.”
kulttuuriministeri Stefan Wallin, 2007
Tämänkertaisessa Liikekieli.comin teemanumerossa tanssitaiteilijoista koostuva kirjoittajajoukko avaa työskentelyään erilaisissa näyttämön ulkopuolisissa ympäristöissä ja konteksteissa. Heidän työssään paikkalähtöisyys on merkittävästi läsnä – taiteellinen työskentely ja prosessi ammentavat, syntyvät, ja vaikuttuvat ympäristöstä. Kirjoittajien tekeminen irrottautuu näyttämöille tai taidetiloihin suunnattujen teosten tekemiskulttuurista eikä niitä välttämättä voi lukea perinteisemmän tanssiteosajattelun mukaan. Kirjoituksista nousee esille se, kuinka vastavuoroinen suhde ympäristön kanssa voi merkittävällä tavalla elää oman taiteellisen ajattelun taustalla.
Näyttämöiden ulkopuolelle siirryttäessä huomaa nopeasti monien muiden kuin taidekentän sisäisten kysymysten, tavoitteiden tai ajatustapojen vaikutuksen työskentelyyn. Tekeminen ei välttämättä tai useinkaan johda perinteisen esityksen kaltaiseen ulostuloon, toteudu lineaarisena prosessina tai määrity ja ole arvioitavissa yksinomaan taiteen mittarein. Myös suhde aikaan, yleisöön tai osallistumiseen voi olla moninainen. Työskentely voi olla pitkäkestoista ja siitä näkökulmasta, miten tanssitaidetta ja tanssitaiteilijoiden työtä usein tuodaan esille laajemmille joukoille, se voi olla hyvinkin “näkymätöntä paneutumista” spesifiin asiaan rajatun määrän ihmisiä kanssa. Työ voi silti olla korkeatasoista, vaativaa ja monin eri tavoin tanssitaiteilijan taidoista, osaamisesta ja tekemisen käytännöistä ammentavaa työtä.
Risteily eri ympäristöissä ja konteksteissa tarjoaa usein myös taiteilijalle itselleen uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia tunnistaa ja vahvistaa omaa osaamistaan sekä kirkastaa sitä, mikä on omassa taiteilijan työssä ominaista tai tärkeää. Se myös avaa tanssin kentän ulkopuolella toimiville ihmisille mahdollisuuksia tutustua tanssitaiteilijoiden osaamisen kirjoon ja siihen, mitä tanssitaide tai liike voivat eri tilanteissa tarjota. Tämän julkaisun kirjoittajista lähes jokaisella on vuosien kokemus yhdestä tai useasta somaattisesta menetelmästä (Feldenkrais, Skinner Release, Body-Mind-Centering, Alexander). Somaattiset menetelmät ovat läpäisseet heidän taiteellisen ajattelunsa ja kiinnittyvät vahvasti kokonaisvaltaiseen kehollisuuden ja liikkeen ymmärtämiseen ja merkityksellistämiseen osana kaikkia vuorovaikutussuhteita niin yksilön, yhteiskunnan, sosiaalisen kuin ympäristönkin kokemisen tasoilla.
Laaja-alaisesti tanssin parissa toimiva Riina Hannuksela purkaa taiteen määrittelemisen tarvetta tai pakkoa ja liikkuu työskentelyssään kohti epätietoisuuden sietoa ja nimeämisen moninaisuutta. Hän lähestyy pohdiskelussaan oman taiteilijuuden ja osaamisen tunnistamista, samalla hänen tekstinsä kuljettaa kohti toisia ihmisiä ja leikittelevää vuorovaikutusta elävässä ympäristössä.
Jonna Lehto on tanssi- ja esitystaiteilija, joka omaa tilanneherkkyyttä, klovneriataitoja ja kantaa kameraa repussaan. Kirjoituksessaan Jonna avaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan lasten kanssa työskentelystä. Hän leikittelee ajatuksella luovasta hulluttelusta läpi sukupolvien, perinteisten auktoriteettien purkamisesta ja itsensä altistamisesta taiteessa, joka syntyy, elää ja yllättää arjen eri tilanteissa.
Tanssija, koreografi Sally Davison kirjoittaa hienosyisesti pitkäkestoisesta luonnossa olemisen ja liikkumisen praktiikastaan. Hänelle alkusysäyksen liiketyöskentelyyn luonnossa tarjosi 2000-luvun alussa brittiläinen tanssitaiteilija Helen Poynor, jolla on vuosikymmenien kokemus ympäristöllisen liikkeen parissa (non-stylised enviromental movement) ja, jonka johdolla Sally myöhemmin myös opiskeli. Kokemuksellinen, omaelämäkerrallinen suhde luontoon välittyy Sallyn taiteelliseen työhön, opettamiseen ja muuhun taidetyöhön.
Pohjois-Suomessa asuva tanssija-koreografi Titta Court tanssii ihmisten luo ja heidän kanssaan. Titan ja valokuvataiteilija Jaakko Heikkilän yhdessä toteuttama LappiBalladi on rakkauslaulu pohjoisen Suomen katoaville tarinoille, tyhjeneville kylille ja niiden ihmisille. LappiBalladi toteutuu esityksinä yksittäisissä kodeissa yhdelle tai muutamalle ihmiselle kerrallaan. Titta mieltää pohjoiseen jäämisen ja siellä taiteilijan työskentelemisen myös poliittisena tekona.
Tanssitaiteilija ja Feldenkrais-ohjaaja Malcolm Manning tuo kirjoituksessaan yhteen aistivan ja liikkuvan ihmisen suhteessa ympäristöönsä ja arkkitehtuuriin. Oman sisäisen tilakokemuksen ja itsen ulkopuolella olevan tilan välillä tapahtuvan vuorovaikutuksen huomioiminen ja sen opiskelu voi varteenotettavalla tavalla lisätä arkkitehtien taitoja ja ymmärrystä tiloja suunniteltaessa. Malcolm kertoo työpajakokeiluista arkkitehtiopiskelijoiden kanssa Madridissa ja siitä, miten yhteistyötä arkkitehtien kanssa voi jatkaa tulevaisuudessa.
Omassa kirjoituksessani purskautan esille henkilökohtaisen myllerrykseni, joka liittyy taiteilijana työskentelyyn tanssitaidekentän tuttujen rakenteiden ja rutiinien ulkopuolella. Kuinka voin taiteilijana heittäytyä luovan prosessin pyörteisiin uudenlaisissa tilanteissa ja moniammatillisissa työryhmissä? Ja kuinka tehdä tämä menettämättä omaa elävää suhdetta taiteeseen ja siihen, mitä juuri taiteilijana voin tuoda tai tarjota kyseiselle projektille?
Jos taiteen tekemisen ja taiteilijana olemisen tavat muuttuvat, miten tunnistaa taiteellisen prosessi: mihin se paikantuu, miten sitä luetaan ja koetaan? Entä kuinka se tulee esille, jaettavaksi?
Tämän numeron päätoimittajana ideani oli koota kirjoituksia ryhmältä tanssin tekijöitä, jotka kulkevat omilla poluillaan näyttämökontekstin ulkopuolella. Numero pohjaa haluuni osallistua moninaisuuden esilletuomiseen suhteessa tanssitaiteilijoiden työnkuviin ja siihen, kuinka taiteilija voi paikantua yhteiskuntaan. Moninaisuudella tarkoitan ajatusta siitä, että yhteiskunnassa voi samanaikaisesti olla ja toimia erilaisia tanssitaiteilijoita, joilla on erilaisia osaamisen erityisyyksiä. Taiteilijoiden työskentely ja työt syntyvät erilaisista syistä tai lähtökohdista ja ne saavuttavat eri ihmisiä tai ihmisryhmiä. Moninaisuuden vahvistuminen edesauttaa erilaisten vastakkainasettelujen, stereotypioiden ja syrjivien käytäntöjen purkamista ilman kilpailua erilaisten taiteilijuuksien, taiteen tekemisen tai esille tuomisten/tulemisten välillä. Suhde ympäristöön, paikkaan, aikaan ja ihmisiin avautuu inspiroivana kirjona liikkuvia maisemia, joissa tanssi ja kokemuksellisuus ovat vahvasti läsnä.
Pia Lindy
Kuva: Sally Davison. Kuvassa Pia Lindy ja Jonna Lehto.