Alpo Aaltokoski – Kansallisbalettimme tuottaa ihanteellisissa tuotanto-olosuhteissa näyttämölle koreografisia harjoitelmia kun samaan aikaan kansainvälistä mainetta niittävät nykytanssin huippuosaajamme työskentelevät äärimmäisen niukoissa tuotanto-olosuhteissa.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 14.4.2006.
Kansallisbaletin toteuttama nykytanssin ohjelmistopolitiikka herättää monta kysymystä joihin toivoisin vastauksia. Minkälaisilla perusteilla ohjelmistossa esitetyt nykytanssiteokset on valittu ja onko Kansallisbaletilla jokin tehtävä suomalaisen tanssitaiteen edistämisessä?
Kansallisbaletti on ainoa paikka Suomessa jossa korkeatasoisen tanssitaiteen tuottamiseen tarvittavat tuotanto-olosuhteet ovat huipputasoa. Kansallisbaletti on brändätty tanssitaiteemme päänäyttämöksi, luotu imago lupaa laadukkainta ja korkeatasoisinta tanssitaidetta Suomessa. Näin asia onkin klassisen baletin osalta, nykytanssin osalta lupaus on katteeton.
Suomessa on lukuisa joukko nykytanssin huippukoreografeja ja tanssijoita jotka toimivat menestyksekkäästi ammatissa. Näiden freelancereiden ansiosta suomalainen nykytanssi tunnetaan korkeasta laadustaan laajasti myös ulkomailla.
Miksi kansallisbaletin ohjelmistossa ei nähdä näitä menestyneitä teoksia, harvaa poikkeusta lukuun ottamatta? Sen sijaan ohjelmistossa on runsaasti talon omien tanssijoiden tekemiä koreografisia harjoitelmia joita markkinoidaan yleisölle samalla tavalla kuin ansioituneiden ammattikoreografien teoksia. Tämä on ammattikoreografien – tanssijoiden ja valistuneiden katsojien ja koko taiteenalan aliarviointia. Olisiko Kansallisoopperassa vastaava mahdollista esimerkiksi oopperataiteen tai klassisen musiikin puolella?
Tästä voisi tehdä sen johtopäätöksen, ettei talon sisällä tiedetä mikä on suomalaisen nykytanssin taso, vai eikö sitten ole ammattitaitoa erottaa laatua. Pahempaa on se jos tästä ei edes välitetä. Taiteilijana kunnioitan kollegoitteni työtä enkä halua ilmoittautua taiteen laadun vartijaksi. Esiintuomani epäkohta on kuitenkin niin räikeä ettei sitä enää voi sivuuttaa vaikenemalla.
Talon omien tanssijoiden kannustaminen koreografian tekoon on kannatettavaa ja perusteltua, mutta ensimmäisten koreografisten harjoitelmien tuottaminen yhteiskunnan suurinta tukea saavan instituution päänäyttämöille ei ole. Miksi satsata arvokkaita ammattimaisen ja korkeatasoisen taiteen tuottamiseen tarkoitettuja resursseja työpajojen tuotoksien esittämiseen. Parhaat näyttämömme tuottavat nyt luonnosmaisia harjoitelmia kun niiden oikeampi esittämispaikka olisi vielä harjoitussali tai jotkut muut pienemmät esiintymisfoorumit. Työpajoissa voi joskus syntyä kelvollisiakin töitä, mutta tämä ei ole oikea tapa niiden etsimiseen.
Kansallisbaletin on tultava tälle vuosituhannelle ja avattava ovensa tämän päivän ammattilaisille ja heidän teoksilleen. Ohjelmistossa pitäisi näkyä nykytanssin helmiä nykytanssin ammattilaisten esittämänä. Sulkeutuminen ja itse itseään ruokkivan toimintatavan ylläpitäminen on omiaan rapauttamaan laajemmin koko taiteenalan uskottavuutta vakavasti otettavana taidemuotona. Toivottavasti tyylilajien arvottamisen aika jäi 1900-luvulle, sekä sellainen harhakäsitys, että klassinen baletti on kaiken tanssitaiteen perusta joka pätevöittää sekä nykytanssin ammattilaiseksi että koreografiksi. Alamme on aina kehittynyt vain ammattitekijöiden myötä. Taiteilijoiden ja instituutioiden on pidettävä aistinsa auki ympäröivään maailmaan sekä tämän päivän taiteen kenttään.
Alpo Aaltokoski
Koreografi
Taiteilijaprofessori
Lue myös baletinjohtaja Dinna Bjørnin sekä Kansallisbaletin tanssija ja koreografi Jouka Valkaman vastineet.
Kuva: Ninna Lindström
