Circus
Teos kertoo rakenteen ja sisällön tasolla parisuhteesta ja siinä esiintyvistä luottamusongelmista. Esitys oli kaksiosainen, jossa ensimmäinen osa oli ilmaisullisempi ja sisälsi fyysistä teatteria ja jälkimmäinen osio oli tunnelmaltaan erilainen, välineenään ilma-akrobatia. Teoksen loppu huipentui konkreettisesti nähtävään luottamuksen rakentumiseen naisen heittäytyessä miehen syliin.
Teoksen lavastuksellinen toteutus oli tehty seitsemänmetrisenä laatikkona luukkuineen ja koloineen, joka toimi myös esiintymisvälineenä. Esiintyjät käyttivät laatikkoa kiipeillen sen etuseinämällä seinäkiipeilijöiden tavoin ja hyödynsivät sen muotoja kekseliäästi liikkeissään. Laatikko muuntui kuin kolmanneksi esiintyjäksi teoksen osioiden vaihtumiskohdassa, kun itsensä riisuutuen paljastavat esiintyjät rikkoivat laatikon avaamalla ja pyörittämällä sen ympäri. Valaistuksen osalta teos oli ensimmäisessä osiossa hyvin yksinkertainen ja runollinen, toistuen myös laatikon sisälle asennetussa lampussa. Etunäyttämö ja laatikon etuseinämä oli valaistu lavan sivulta tulevalla valokiilalla. Toisessa osiossa valaistus vaihtui pääasiassa yleisvaloksi.
Sirkusteknisen toteutuksen osalta teoksen pääosassa oli ilma-akrobatia, jossa esiintyjät suorittivat erilaisia pariheittoja eräänlaiselta seisomatelineeltä. Naisesiintyjän osuuteen kuuluivat ilmalennon aikana tehtävät näyttävät voltit. Teoksen dramatiikkaa rakensi magnesiumin alituinen hierominen käsiin ja jalkoihin, mikä sai lisämerkitystä symboliikan tasolla: magnesiumin käytännön tarkoitus on lisätä pitoa, mutta tässä se sai uuden merkityksen luottamusongelman esiintuojana.
Teos jäi parhaiten mieleen koko festivaaliohjelmistosta, mutta itsenäisenä teoksenakin se oli hieno ja mieleenpainuva. Kauniit kuvat ja ranskalainen tunnelma sulattivat sydämen.
Nina Ervasti ja Pauliina Toivio
Kirjoittajat opiskelevat Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian esittävien taiteen koulutusohjelman ensimmäisellä vuosikurssilla (sirkuksen suuntautumisvaihtoehto).