Balettikilpailujen finaalit käynnistyivät tiistaina Kansallisoopperan suurella näyttämöllä. Finaaliin selvisi 29 kilpailijaa, joista kaikki tanssijat esittivät sekä klassista sekä nykyohjelmistoa. Ensimmäisen finaali-illan aikana ei koettu suuria yllätyksiä tai epäonnistumisia. Taso oli tasaisen varma, mutta muutamia poikkeuksiakin sattui joukkoon.
Finaalien ensimmäinen ilta
Balettikilpailujen finaalit käynnistyivät tiistaina Kansallisoopperan suurella näyttämöllä. Semifinaaleista itse finaaliin selvisi 29 kilpailijaa, joista 21 on 19–25-vuotiaita senioreita ja kahdeksan 15–18-vuotiaita junioreita. Kaikki suomalaiset tanssijat selvisivät mukaan finaaliin. Finaalien ensimmäisenä iltana esiintymisvuorossa oli neljä juniori- ja kahdeksan senioritanssijaa. Kaikki tanssijat esittivät sekä klassista sekä nykyohjelmistoa. Ensimmäisen finaali-illan aikana ei koettu suuria yllätyksiä tai epäonnistumisia. Taso oli tasaisen varma, mutta muutamia poikkeuksiakin sattui joukkoon.
Illan aloittivat juniorisarjan tanssijat, tällä kertaa esittämällä ohjelmistojensa klassiset variaatiot. Kiinalainen Junxiong Zhao vakuutti klassisen tekniikkansa hallinnalla. Hän esitti variaatiot baleteista Le Corsaire (Merirosvo) ja Giselle (Albrechtin variaatio). Erityisesti nuoren miestanssijan tekniikassa huomiota kiinnitti käsien kaunis hallinta, sekä ensimmäisen variaation kääntyvä saksi-jeté hyppy. Voimaa tälle sirorakenteiselle tanssijalle kehittyy vuosien myötä, mutta perustekniikka on hyvin vahvalla pohjalla.
Suomalainen Maria Baranova ansaitsi yhdet illan parhaimmista aplodeista ensimmäisellä esiintymisellään. Agrippina Vaganovan koreografia variaatioon baletista Diana ja Acteon sopi hyvin sirorakenteiselle ja varsin korkeajalkaiselle nuorelle tanssijalle. Baranovan toinen variaatio, Dryadien kuningatar baletista Don Quijote oli vielä tanssijalle liian raskas. Hän vei suorituksensa virheettömästi päätökseen, mutta lopussa saattoi nähdä väsymisen viimeisen italialaisen fouettén ja jetén aikana.
Senioreiden osuus alkoi illan yhdellä ennakkosuosikilla. Brooklyn Mack esitti partnerinsa kanssa pas de deuxin baletista Le Corsaire. Mackista kehittyy aikanaan hyvä partneri, mutta kilpailussa esiin nousivat jälleen kerran hänen uskomattoman korkeat hyppynsä ja akrobaattisuutensa. Perustekniikan hallinta on kuitenkin viimeistelemätöntä, mutta sen korvaa uskomaton energia, jolla liikkeet suoritetaan.
Kuitenkaan Mack ei ollut illan suosikkimerirosvoni, vaan sille paikalle nousi belgialainen Jim de Block, joka esitti samaisen variaation täydellisen puhtaalla ja tyylikkäällä tekniikalla. de Blockin ensimmäinen variaatio oli myös liki täydellinen suoritus. Jamesin variaatio baletista La Sylphide istui tälle bournonville-tekniikan taitajalle.
Suomalainen Aino Ettala suoriutui parhaiten illan urakassaan nykykoreografiastaan. Marianne Rouhiaisen Eilen Satoi…? sopi hyvin urheilulliselle tanssijalle. Ettalan tanssi oli naisen tanssia, eikä nuoren tytön, mikä sopi hyvin musiikiksi valittuun tangoon. Klassisissa variaatioissa puolestaan olisi ollut toivomisen varaa. Ensimmäisen variaation horjahtelu ei kuitenkaan häirinnyt jälkimmäistä suoritusta. Ettalan esittämä Elsa Sylvesterssonin koreografia Julian variaatioksi sopi keijumaiselle tanssijattarelle paremmin kuin ensimmäinen pelkään tekniseen osaamiseen perustuva Grand Pas Classique.
Loistavaa klassista tekniikkaa puolestaan esitti korealainen Seul Ki Park. Hän tanssi partnerinsa kanssa pas de deuxin Joutsenlammen kolmannesta näytöksestä. Parkin tulkinta ja tekniikka olivat aivan omaa luokkaansa. Hänen Odilensa ei ollut vain syöjätär vaan leikkisä ja hetkittäin lyyrinenkin joutsen, johon prinssin on mahdollista hullaantua. Parkin korkeat jalat, huolitellut piruetit sekä korkeat hypyt jättivät varjoonsa illan muut naistanssijattaret. Lisäksi tuntui siltä, kun hän olisi vain leikitellyt tanssillaan. Upeaa.
Upea oli myös Parkin ja hänen partnerinsa moderni numero. Soon Kyung Minin koreografia Shadow oli voimakas hiljaisuudellaan. Naisen ja miehen väliset liikkeet kulkivat välillä yksin välillä kaanonissa, välillä yhdessä. Koreografia oli jälleen kerran osoitus yksinkertaisuuden kauneudesta ja kipeänkin ilmaisun voimasta. Shadow myös päätti finaalien ensimmäisen kierroksen ja antoi finaaleille huikean alun.
Kaksi muutakin paria nousi kovaan kilpailuun palkintosijoituksista moderneilla koreografioillaan. Kiinalaiset Huixin Zhang ja Junshuang Huang vakuuttivat jo semifinaaleissa kauniilla nykybalettiteoksellaan. Heidän esittämänsä pas de deux Gisellen toisesta näytöksestä oli hivenen pitkä, mutta erittäin hyvällä tyylitajulla toteutettu. Sitä vastoin nykybalettikoreografia The Same Moonlight Debussyn musiikkiin oli kuin sulaa kuunvaloa. Yksinkertaisesti lumoava hauraudessaan ja kauneudessaan. Tsekkiläinen Magda Matejkova onnistui puolestaan partnerinsa kanssa selkeästi paremmin nykykoreografiassaan Les Bras de Mer kuin bournoville pas de deuxissaan Genzanon kukkaisfestivaaleilta.
Moderneissa koreografioissa nähtiin yleisellä tasolla tällä kertaa paljon neoklassista balettia, mikä oli hyvä. Toki joukkoon mahtui muutama enemmän showkoreografiaa muistuttanut soolo, joista esimerkkinä voidaan pitää armenialaisen Avetik Karapetyan sooloa Caress. Toisaalta hänen hyvällä klassisella tekniikalla esittämiensä ensimmäisen jakson todellisten prinssivariaatioiden jälkeen Carla Brunin tahtiin irrottelu oli varsin virkistävää. Suurimman vaikutuksen soolonumeroista tekikin yllättävästi juniorisarjassa tanssiva Junxiong Zhao. Hänen semifinaalisuorituksensa lupasi hyvää myös nykybaletin tanssijana, mutta finaali-illan Jie Dongin koreografia In Mermory, oli illan koskettavinta katsottavaa. Siinä yhdistyivät klassinen yksinlaulu, nopea ja rennon viimeistelty nykytanssin liikekieli sekä tanssijan sisimmästä kumpuava ilmaisu. Kenen tahansa muistossa oltiinkaan, näyttämöllä nähtiin jotain hyvin yksityistä ja herkkää.
Keskiviikkona tanssitaan finaalien toinen ilta ja kilpailun tulokset julkistetaan gaalassa torstaina 11.6.2009.
Tuuli-Maaria Louhensalo-Lindström (FM) aloitti tanssinopinnot Ståhlbergin balettikoulussa ja on täydentänyt ammattiopintonsa Pariisissa Academie des Arts des Choreographiesissa vuosina 2003-2005. Hän on toiminut sekä koreografina että tanssijana vuodesta 2003. Louhensalo-Lindström on tanssinut solistitanssijana mm. ooppera La Bohemessa. Louhensalo-Lindström valmistui Helsingin Yliopistosta taiteentutkimuksen laitokselta 2008, hänen pro gradu -tutkielmansa käsitteli tanssin koreografista ymmärtämistä.
