Julkaistu 28.4.2022 Osallistuin huhtikuun alussa Brysselissä neljän päivän työpajaan, joissa tutustuttiin belgialaisen Ultima Vezin ja perustajansa Wim Vandekeybusin työskentelytapaan ja liikekieleen. Eläimellisyys, vaistot, voimallisuus, fyysisten rajojen venyttäminen ovat sanoja, joilla
Maaliskuun 16. päivänä sain tekstiviestin ”asiakaspalvelun työvelvoite keskeytyy huomisesta lähtien toistaiseksi”. Olin ollut määräaikaisessa työsuhteessa Kansallisgalleriassa ja koronapelko oli ollut mielessä jo jonkin aikaa. Tuona maaliskuisena päivänä asia viimeistään lävähti
Boris Charmatzin ja Emmanuelle Huynh’in teos Étrangler le temps Brysselin Kaai-teatterissa osuu siihen ytimeen, mitä olen taiteilija-kriitikkoroolissani vuosien varrella
Brittiläisen DV8 Physical Theatren taiteellinen johtaja Lloyd Newson kysyi reilulta viideltäkymmeneltä mieheltä heidän ajatuksiaan rakkaudesta ja seksistä. Yksi haastatelluista oli nimeltään John, ja tämän Johnin tarinan Newson päätti kertoa. Se
Esityksen alussa tanssilattialle on kirjoitettu valkoisella jauheella nimi Dominique Strauss-Kahn. Suora nimiviittaus on ajankohtainen ja provosoiva vihje tanssiteoksen taustalla olevin teemoihin: haluun ja seksuaalisuuteen.
Parrasvaloissa Cédric Andrieux, eikun Jérôme Bel, eikun katsoja, eikun nykytanssi, eikun…