Olli Ahlroos: Paellaa ja muikkukukkoa. Manuel Liñan näytti mitä flamenco voi olla. Rytmin, iskujen ja liikkeiden tarkkuus oli ällistyttävää. Kaari Martinin ryhmä puolestaan synnytti hiukan ristiriitaisempia tuntoja. Karoliina Yli-Honko: Hämmästyttävää,
Karoliina Yli-Honko: Vihdoinkin! Virkistävä tuulahdus flamencorintamalta Ei ole ihme, että Kaari Martin on saanut tunnustusta myös Espanjassa teoksestaan Kerro minulle sade. Teos, kuten Martinin tyyli muutenkin, on upea.
”Suhteeni tanssiin on muuttunut tämän kymmenen vuoden aikana. Se on raapaisu raapaisulta muuttunut hieman erilaiseksi ja se on ollut hienoa. Kyllä tunnen aika paljon oppineeni täällä.” Haastattelua on täydennetty 12.2.2007.
Karoliina Yli-Honko: Kulissit valokeilassa Jyrki Karttusen Mobita/Danscolle tekemä koreografia Pieniä pääosia nostaa esiin ihmiset, jotka eivät koskaan tule loistamaan musikaalin tähtenä – paitsi haaveissaan ja salaa muilta. Se on myös
Karoliina Yli-Honko: Sata lasissa! Taidekorkeakoulujen opiskelijat yhdistivät osaamisensa ja tuloksena on kolme rohkeata teosta: Final Call. Into, taito ja kekseliäisyys kannattelevat nuorten tekijälupausten teoksia kompastuskivienkin yli ja kokonaisuus on vaikuttava.
Karoliina Yli-Honko: Pelkkää pintaa vai humoristista syvyyttä? Estzer Salamonin Reproduction jätti kylmäksi – analysoituani teosta kaikilta keksimiltäni näkökohdilta säikähdin vastausta: voiko olla, että teos oli yksinkertaisesti huono?
Karoliina Yli-Honko: Sukellus tanssin historiaan Ranskalaisen Julia Ciman yhden naisen show Visitations on täynnä avoimia viittauksia merkittäviin tanssitaiteilijoihin. Siinä yhdistyvät kuvat, teksti ja liike omalaatuiseksi tarinakudelmaksi, jossa Cima tulkitsee näitä
Paula Tuovinen on kypsytellyt uusinta koreografiaansa pitkän ajan, kaksi vuotta. Hän kertoo teoksen liittyvän omaan traumaattiseen kokemukseen, jossa hän koki tulleensa absurdin epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi.
Toiston kautta voi videoteoksessa pohtia tanssijan tai liikkujan oman ajan näkymistä. Toiston jatkuessa liikkeiden alta alkaa paljastua sen taustalla oleva ajatus.
Mitä tapahtuu, kun tanssijan tämänhetkinen kehollinen havainto on joka kerta erilainen ja muuttuva, ja koreografian omanlainen rakenne antaa sille tilaa? “Kutsun tätä väljäksi koreografiaksi,’loose choreography’, mutta kyse ei ole improvisaatiosta.
Karoliina Yli-Honko: Ylistys persoonalliselle kauneudelle Japanilaisen butô-taiteilija Ken Main ryhmäteos Hana to Shi, Kukka ja kuolema, on täynnä lakastunutta loistokkuutta hämärässä ja pelkistetyssä tilassa. Lähes kaikki on päinvastaista länsimaalaiselle ajattelutavalle,
Riina Uosukainen: Takaisin Joutsenlammelle Joutsenlampi on kurkistus toiseen maailmaan, kultareunaiseen dramatiikkaan, joka arkielämästä puuttuu. En pääse kosketuksiin itseni kanssa, ja leijailen hetkisen irrallani arjesta. Lue Karoliina Yli-Honko: Miehinen näkökulma klassikkoon