Katselin tässä eräänä päivänä Youtubesta löytynyttä pandavideota. Siinä mustavalkoinen, palleroinen karhu heitti kevyesti voltteja eteen ja taakse. Kieri, pyöri ja nousi taas pystyyn. Pandan liikkeet olivat sulavia ja sille täysin
Incidence Chorégraphique -ryhmän esitys ei pettänyt katsojien odotuksia Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalilla. Pariisin oopperasta tuli juuri niin hyvää tanssia kuin sieltä pitääkin tulla. Silloin, kun on varaa valita, valitaan
Ensimmäiset festivaalikyyneleet nousivat silmiin Riitta Pasanen-Willbergin Ikuna-tanssiryhmälle tehdyn teoksen loppumetreillä Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalilla. Ikuna on vapaalla haulla koottu tanssiryhmän 40+ ikäisistä tanssijoista, tai pitäisikö sanoa entisistä tanssijoista.
Festivaaleja tehdään aina rakkaudella, sanoi Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalien taiteellinen johtaja Jorma Uotinen avajaispäivän lehdistötilaisuudessa. Rakkaus on myös tämän kesän festivaalien löyhä teema.
Neljäkymmentä vuotta tanssinopetusta on pitkä aika mille tahansa tanssikoululle. Tänä keväänä tuon kypsän keski-iän saavutti Itä-Helsingin musiikkiopiston tanssiosasto. Siis mitä? Musiikkiopiston tanssiosasto? Mitä soitinta siellä soitetaan?
Vahvaa tanssia on ilo katsoa. Joona Halosen uusin koreografia Straight, jonka nimesin heti kättelyssä uudelleen Dress-man’iksi, piti otteessaan esityksen alusta loppuun.
Ensihuomioni kiinnittyy väreihin. En ole hempeiden pastellisävyjen ystävä, mutta Jana Unmüssigin Colour, Colour –teos tarjosi minulle aivan ensiksi värielämyksen.
Täytyykö tanssijan olla aina nuori ja notkea kuin pajunvitsa? Saako eletty elämä näkyä tanssissa? Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmän Chorus Line 2013 -esityksen tanssijoiden keski-ikä on varmasti tavallista korkeampi. Peräti neljä tanssijaa
”Lumikuningatar on yksi niistä tarinoista, joita isoäitini luki minulle. Uskoin, että Lumikuningatar tapahtuu Suomessa. Isossa, kylmässä pohjolassa. Kun olen nyt täällä, minusta oli sopivaa tarttua siihen”.
Keltaisia kavereita, naurua ja tanssia. Näihin sanoihin voi tiivistää ’100 tapaa nauraa’ -teoksen, joka käynnisti Helsinki Dance Companyn ja Jyrki Karttusen yhteistyön. Ja totta vie se nauratti. Lähdin teatterilta suupielet
Jos on käynyt Istanbulin basaarissa, vaellellut osastolta toiselle kuparipannujen, makeisten ja mattojen seassa, pystyy helposti kuvittelemaan, miltä näyttää Kansallisbaletin syksyn ensimmäinen uutuusbaletti Le Corsaire, eli Merirosvo.
Yleisö rakastaa musikaaleja ja teatterit tekevät niillä rahaa. Musikaalit ovat viihdettä isolla V:llä, siitä ei liene epäilystä. Kansa kulkee ja kassat kilisevät. Kassamagneetit herättävät kuitenkin aina epäilyjä. Kysyin kolmelta tanssijalta,