Pikkuberliinittären tarinoita, osa 6 – Jos tämän tanssiteoksen ”puu” on esimerkki tämänhetkisestä keskivertopuusta maailmassa, täytyy sanoa, että ei meillä kovin hyvin mene. Mutta silti: auttaako tämä teos minua tekemään asialle

Pikkuberliinittären tarinoita, osa 5 – Koko tanssielämäni ajan olen ollut tavalla tai toisella tekemisissä erilaisten fyysisten kipujen kanssa. Tätä taustaa vasten on yhtäkkiä helpottavaa kerrankin saada määrätä itse, millaista kipua

Pikkuberliinittären tarinoita, osa 4 – Berliiniläisen runsauden keskellä on enemmän kuin todennäköistä, että yhden lempikahvilani seinältä bongaamani sanat käyvät toteen: ”Kun etsii tarpeeksi kauan jotain tiettyä, löytää varmasti myös jotain

Pikku-berliinittären tarinoita, osa 3 – liikkeessä, havainnoimassa ja keskustelemassa koreografi Rosalind Crispin kanssa. Rosalindin ohjeistus ”How can I take more pleasure in what I´m doing right now?” siivittää tekemistäni ja

Pikku-berliinittären tarinoita, osa 2: Imeydyn teokseen nahakatakkisen koppakuoriaisen puhuessa mikrofoniin päättyneestä rakkaudesta kertovaa monologia. Nahkatakin äänet ja pelkistetyt (mutta ah niin artikuloidut) eleet säestävät sanoja.

Saavuin Berliiniin neljä päivää sitten. Seuratessani narkkiksien, diilareiden ja aseistettujen poliisien jokapäiväistä elämää pysähdyn miettimään omaa elämääni täällä. Mikä oikeus minulla on vain hengata tässä kaupungissa erilaisista kulttuuririennoista ja tanssitreenaamisesta