Missä muisti asuu, tai muisto?
Muisto ja muisti ovat kummallisia asioita. Vai ovatko ne asioita? Onko muisto pikemminkin häivähdys tajunnan uurteista; jotakin omaa ja silti, toisinaan, yhteistä.
Pyörätuolissa voi tanssia
Pikkupakkasta, hämärää; lunta maan pinnassa ja puiden oksilla. Ritoniityn palvelukoti Jyväskylän Palokassa valmistautuu 10-vuotisjuhlaansa. ”Omaisten juhlaksi” nimettyyn tapahtumaan osallistuvat vaikeasti kehitysvammaisten palvelukodin asukkaat, heidän omaisensa ja henkilökunta.
Entä jos tyhjä olisikin täysi?
Pienen näyttämön tumma oviaukko on kuin nielu, jonka usvaiseen maisemaan on uskallettava astua. Näyttämön sivustalla oleva suorakaiteen muotoinen kehys – valoikkuna, -ovi tai peili – heijastaa kalpeaa loistetta rajattuun tilaan.
Tanssin Aika -festivaali avasi ikkunoita erilaisiin tanssimaailmoihin
Seitsemäs Tanssin Aika -festivaali oli jo perinteiseen tapaan vuorossa Jyväskylässä syyskuussa. Se sai pohtimaan tanssin tilaa ja tilausta: kuinka se heijastaa ympäröivää maailmaa tai tarvitseeko sen ylipäätään heijastaa mitään.
Tanssin aika -festivaali Jyväskylässä
Moving Human Diaries on kuin rypäs fragmentteja, joiden lopputulos jää kiehtovasti hämärän peittoon niin koreografi-tanssijalta Teemu Kyytiseltä kuin yleisöltäkin. Myös Anu Sistosen teos IMAGE X on mykistävä pysähtyneen ja virtaavan
Tanssin aika -festivaali Jyväskylässä
Oletteko koskaan koettaneet rakentaa esitystä, jossa koreografia etenee ompeluohjeiden tai pullareseptin pohjalta? Anne Joutsimäen teoksessa Täh? se nähtiin! Sari Palmgrenin Animal Motion taas linkitti toisiinsa ihmisen ja eläimen yhteisen historian,
Tanssin aika -festivaali Jyväskylässä
Tämänkertainen Tanssibattle päättyi tasapeliin, sillä kumpikin kamppailun osapuolista, nykytanssia edustava Off/Balance sekä katutanssista ammentava Urban Movements Comapany, osoittivat suvereenit taitonsa. Tapahtuma Jyväskylän kauppakeskuksessa tuotti hyvää mieltä niin yleisölle kuin kisaaville
Tanssin aika -festivaali Jyväskylässä
Kaari Martinin soolon Korppi ja kello tanssissa ja musiikissa on niin vahva lataus, niin tiheä tunnelma, että vartin mittaista esitystä seuraa herpaantumatta. Mari Rosendahlin teos Rafael sukeltaa syvälle lapsuusmuistoihin, jotka
Tanssin aika -festivaali Jyväskylässä
Elina Pirisen soolo on ryöpsähdys, joka saa katsojan haukkomaan henkeään teoksessa Lover of the Pianist. Carl Knifin soolo Claude Glass haastaa katsojan intensiteetillään. Riehakas leikki vie vakavaksi Lover of the
Sähkönsiirto (Kuisma) ja Hi! My name is… (Moisio), Tanssin Aika 2010
Tanssin Ajan kantaesitykset tarjosivat sähkönkäryistä tunnelmaa ja rakastamisen vaikeutta. Rumuuden estetiikka voi koskettaa ihan yhtä syvältä kuin perinteisesti kauniina pidetty.
Sansui – Soljuva kivi (Airaksinen), Tanssin Aika 2010
Valon ja varjon rajapinnat, tihkuva pimeys ja terävät valokiilat; tanssijat, jotka liikkuvat raivoisan kiihkon ja pehmeän naisellisuuden kentässä. Liikekieli on millintarkkaa, tunnelma tiheä.
Nuorten koreografien ja tanssijoiden ilta, Tanssin Aika 2010
Tanssin Aika antoi esiintymistilaa myös nuorille tekijöille. Illan kolmea teosta yhdisti ainakin tekijöiden nuoruus ja jossakin tapauksessa tietty raakilemaisuus, rosoisuus. Lupausta saatiin jostakin tulevasta, joka on vasta hahmollaan.