Tanssin Aika -festivaalin ilmaisesitykset Jyväskylän taidemuseossa näyttivät todeksi, että tanssi kuuluu kaikille. Molemmissa esityksissä päällimmäisenä hehkuivat elämänmyönteisyys ja huumori, itseironiakin.
Kaljatölkeistä valmistettu ällistyttävä asu räväyttää silmät auki, ja tanssijan riehakas flamenco tempaisee yleisön mukaansa. Musiikkivalinnat Lea Lavenista Ismo Alankoon luovat tehokkaan kehyksen tanssijan soololle ja visuaalinen ilme tukee esityksen kokonaiskuvaa.
Paljaassa ihossa, sukupuolisuudessa tai sukupuolisessa suuntautumisessa ei mielestäni ole uutisarvoa, ja luen tanssiteosta muiden elementtien kuin ruumiillisten ulokkeiden kautta. Melkein rohkeampaa, ja ehdottomasti mielenkiintoisempaa, on jättää jotakin, mitä hyvänsä, kätköön.
Teemana Japani -vinjetin alla nähtiin Tanssin Ajassa kaksi mielenkiintoista esitystä. Illan aloitti Niina Airaksinen, joka oli tehnyt koreografian kantaesityksenä nähtyyn sooloonsa Ladattu hiljaisuus. Väliajan jälkeen Alpo Aaltokosken koreografiassa Eilisen jälkeen
Ajatus koreografin vastaanotosta tuntuu ensi kuulemalta mielenkiintoiselta. Toimitaanko siellä kuten lääkärin vastaanotolla, kerrotaan oireet ja lähdetään resepti – tässä tapauksessa kai sentään liikuntaohjeet – kourassa ovelta ulos?
Ensimmäisenä päivänä oli työpajassa vilske, kun animoidun liikkeen irtonaisesta otteesta pääsi jyvälle runsaat parikymmentä kävijää. Iältään tanssijat olivat pari-kolmekymppisiä; mukaan mahtui pari lasta ja joku keski-ikäinenkin uskalsi hypätä estradille. Kuinka
Tanssin Aika -festivaalin taiteellisen johtajan Ismo-Pekka Heikinheimon yksi perusperiaatteista on esitellä nuoria tanssintekijöitä ja heidän teoksiaan. Valintansa Heikinheimo perustelee painavasti: nuorten töissä ovat nähtävissä tanssitaiteen uusimmat virtaukset. Yleisö jakaa ilmiselvästi
Maija-Liisa Westman: Estados del yo eli Minuuden muotoja on tiivistunnelmainen flamencoteos, jossa on mukana vaikutteita nykytanssista. Koreografi Rafaela Carrasco on luonut teoksen nimenomaan Katja Lundénille ja Emilia Aholle. Tulos on
Maija-Liisa Westman: Mitä ihmettä voi odottaa saavansa irti keltaisista kumikäsineistä ja punaisesta siivousämpäristä? Tylsääkin tylsempää jynssäämistä ja villakoirien metsästystä? Kaikkea kanssa! Akseli Klonkin ja Näytelmäryhmän hauska, älykäs ja taidokas esitys
Maija-Liisa Westman: Naisen tulee olla kaunis ja hiljaa, sanottiin aikanaan. Entä nyt? Onko nykynainen on vapaa ennakkoasetelmista ja esiäitien ohjeista. Koreografi Tuija Nikkilä tanssijoineen vastaa kysymykseen nauruhermoihin iskevällä ja älykkäällä
Maija-Liisa Westman: Karnevalistista ilottelua, leikittelyä yksin ja ryhmässä, alistumista ja alistamista, raivoisaa vimmaa ja syvää tyventä – kaikkea tätä tarjoaa Ismo-Pekka Heikinheimon uusin koreografia ja ohjaustyö keskisuomalaisille tanssijoille ja big
Maija-Liisa Westman: Sakraali tila täyttyi eri-ikäisistä ja eri sukupuolta olevista ihmisistä, jotka tulivat kokemaan kirkkotanssia. Esityksen jälkeen yleisö oli vaikuttunut. Moni katsojista pyyhki kyyneliä silmistään ja olisi ollut valmis katsomaan