Milla Koistinen – Tarua todellisuudesta Josef Nadj on mestari taikomaan yksinkertaisista elementeistä hulvatonta teatteria. Woyzeck-teokseen ei mahdu yhtään ylimääräistä elettä, jolla ei olisi tarkoitusta. Seitsemän taitavaa esiintyjää rakentavat tarinaa eläytyen

Milla Koistinen – Synkkiä kuvia maailmasta Ikiaikaiset myytit muuttuvat todeksi ja taas takaisin unenomaisiksi tarinoiksi. Toistuuko kaikki samanlaisena aina ja uudelleen? Eikö mikään muutu? Mikä saa puhtauden ja viattomuuden kääntymään

Milla Koistinen – Rakkaudella ja tekniikalla ihmisestä Palle Granhøj:n Obstrucsong muotoutuu erilaisista teknisistä asioista, jotka on toteutettu erinomaisilla tekniikoilla. On laulutekniikkaa, tanssitekniikkaa ja valotekniikkaa, mutta sisällöltään teos käsitteleekin aivan toisia

Milla Koistinen – Taivaalla kuu on pienentynyt lähes olemattomaksi sirpiksi. Ilmassa tuntuu aavistus syksyä ja Pyhäjärvi on hiljentynyt hektisen viikon jälkeen.

Milla Koistinen – Festivaalin kolmannen päivän iltaa kohden väsymyksen määrä on hurjassa kasvussa. Uskoisin, että kylpyammeesta, johon vesi on unohtunut valumaan ja josta vesi valuu jo ovenraosta eteiseen, tuntuu samalta

Milla Koistinen – Jännitys nousee lattiasta ja kohoaa ihosta nousevan kostean höyryn mukana kohti kattoa. Energia täyttää Inmet-areenan ja tanssijoiden huoli siitä, että tila on liian suuri ja he hukkuvat

Ensimmäisen päivän tunnelmia Pyhäjärven Täydenkuun tanssit -festivaalilta. Milla Koistinen raportoi.

Milla Koistinen: Mustavalkoinen herrasmieskoreografia väreissä Jos Tommi Kitin uudella Hyppy-teoksella olisi kasvot, ne olisivat vanhan miehen päivettyneet kasvot. Niissä olisi synkkien kulmien ja rypistyneen otsan alla ilkikurinen pilkahdus. Olemisen ja

Milla Koistinen: Tuulee niin että tuntuu Tero Saarisen Kazessa on taikuutta ja sadunomaista lumoa. Se näyttää maailman sellaisena kuin sen näkee unissaan ja jossa toivoisi pysyvän hereilläänkin ollessaan. Se kietoo

Milla Koistinen: Yöruno Lisa Nelsonin ja Steve Paxtonin Night Stand rakentuu pienistä hetkistä, yöllisistä runoista. Siinä on jotain äärimmäisen haurasta, mutta samalla itsepäistä vahvuutta. Lue Karoliina Yli-Honko: Leikinomaista idän mystiikkaa