Timeline (Anu Sistonen), Helsingin Juhlaviikot 2007
Olli Ahlroos: Aikansa kutakin Anu Sistosen teos neljälle tanssijalle oli täynnä hyviä oivalluksia, yksityiskohtia, hetkiä ja kauniita näyttämökuvia. Rakenteessa oli kuitenkin haasteita.
Olli Ahlroos: Aikansa kutakin Anu Sistosen teos neljälle tanssijalle oli täynnä hyviä oivalluksia, yksityiskohtia, hetkiä ja kauniita näyttämökuvia. Rakenteessa oli kuitenkin haasteita.
Olli Ahlroos – ”Sydäntäni lähellä on kehon musikaalisten laatujen esille tuominen; tavallaan aika perinteinen tanssimisen tapa, jossa tehdään liikkeitä musikaalisesti. Nykyään se tuntuu olevan vähemmistössä,” sanoo freelance-tanssija Eero Vesterinen.
Olli Ahlroos: Kaksi mestaria Cherkaouin ja Khanin yhteistyö liikkeen äärellä oli ihmeellisen vaivattoman ja pakottoman tuntuista. Lopputulos on hieno, kivuliaan ajankohtainen ja elävä kuvaus vapaudesta ja sen merkityksen katoamisesta, (väki)vallasta
Olli Ahlroos – ”Esiintymislava voi toimia neutraalina tilana käsitellä poliittisia, kulttuurisia ja uskonnollisia kysymyksiä samassa tilassa, samaan aikaan. Se on aika uniikkia”, linjaa nykytanssin huippunimiin kuuluva Akram Khan, joka vieraili
Olli Ahlroos – ”Ollaan vierekkäin, muttei nähdä toisia vaikka ollaan aika samanlaisia ja tehdään samoja asioita. Mutta niinhän se on elämässäkin: jos vaan uskaltaisi nähdä toisen ihmisen, niin siitä voisi
Olli Ahlroos: Mielenkiintoinen kattaus. Pääruokana siirappia. Monella tavalla mielenkiintoisen, tässä muodossa kolmannen kerran Kuopiossa järjestetyn koreografiakilpailun voitti lopulta Alan Lucien Øyen Norjasta. Voittanut kappale oli ehkä rakenteellisesti ja liikkeellisesti ehyin
Olli Ahlroos: Arja Tiilen Kukaan ei katso on hauska ja tyylikäs pop-kulttuurista ja erityisesti Quentin Tarantinon elokuvista ammentava tanssiteos, joka sukeltaa laitoksiin suljettujen mielien häiriintyneisiin syövereihin.
Olli Ahlroos: Mestarillista tanssia, heikkoa koreografiaa. Talia Pazin kaltaiselle tanssijalle soolon tekeminen täytyy olla koreografeille kova paikka. Kaikkien sooloteoksen valmistamiseen liittyvien vaikeuksien lisäksi Talia Pazin huikean fysiikan avaamat mahdollisuudet ja
Olli Ahlroos: Tanssiva päivällinen. Eriskummallinen ilta tarjosi gastronomiaa, koreografiaa, teatteria, huumoria, ja lämpöistä tunnelmaa kera muiden herkkusuiden.
Olli Ahlroos: Kontekstiinsa palautettua katukulttuuria. Meio Fio teos onnistui siinä missä Membros ryhmän aiemmin festivaalilla – Musiikkikeskuksen suurella lavalla – esittämä Elemento Bruto / Raio X oli hieman heikoilla. Teos
Olli Ahlroos: Kuopio tanssii ja soi -festivaali näkyy ja kuuluu taas kerran Kuopion kaduilla ja torilla. On aika jalkautua Kuopion torille ja ottaa selvää, kuinka tottuneita kuopiolaiset ovat jokakesäiseen tanssikuumeeseen,
Olli Ahlroos: Tahatonta pop-retroilua. Arc-en-ciel – teos muistutti visuaalisesti erehdyttävästi poprock yhtye Duran Duranin musiikkivideota Wild Boys 1980- ja 1990-lukujen taitteesta. Osana jonkinlaista Duran Duran henkistä rockmusikaalia Arc-en-ciel olisi ollut