Dance.fi Company on uusi urbaani tanssiryhmä, joka yhdistää esityksissään eri katutanssilajeja. Tässä esityksessä nähdään mm. Popping-, Toprocking- ja Vogueing-tyylejä.

Kadonnut Kaupunki on eurooppalainen elämysinsinööritoimisto, joka suunnittelee ja toteuttaa elämyspuistoja. Näistä tunnetuimpia ovat antropologisiin ja kulttuurihistoriallisiin tutkimuksiin perustuvat rekonstruktiot menneistä kaupungeista, ihmisten muinaisista elämisympäristöistä ja -tavoista.

Paula Tuovisen sooloteos pohtii henkilökohtaisen nöyryytyksen ja koston tematiikkaa.

Kulttuuritoimittajan, suomalaisen tanssin lähihistoriasta luennoineen, kirjoittaneen ja tv-dokumentteja tehneen Raisa Rauhamaan ja koreografi Eeva Muilun keskustelu viime Tanssi-lehdessä nytkähtää uudelle raiteelle, kun Rauhamaa jatkaa pohdintaa siitä, miksi nykytanssiteoksista on niin

Jaron Lanierin ajatuksia herättävä essee reilun parin vuoden takaa käsittelee verkossa toimivien kollektiivien vaaroja ja uhkakuvia. Miten varmistetaan, että joukossa tiivistyy viisaus eikä tyhmyys? Miten luoda järjestelmiä, jotka hyödyntävät sekä

Mikko-Pekka Heikkisen mainio kannanotto anonyymistä netti”keskustelusta” Helsingin Sanomissa: ”Kuvitellaan tällainen tapahtuma tosimaailmaan. Seitsemän ihmistä tapaa torilla. Heillä on päällään perunasäkit, jotka peittävät kasvot, iän ja sukupuolen. Yksi seitsemästä lausuu mielipiteen.

Kaivinkoneetkin tanssivat kanadalaisen koreografi-ohjaaja Anne Troaken lyhytelokuvassa Pretty Big Dig.

Malcolm Gladwellin mielenkiintoinen artikkeli The New Yorkerissa erilaisista luovuuden muodoista. Picasso oli taiteilijana voimansa tunnossa jo teinivuosina, mutta Cezanne maalasi parhaana pidetyt työnsä vasta yli kuusikymppisenä. Kyse ei ehkä olekaan

American Ballet Theatre -ryhmä juhlistaa psykologisista draamabaleteistaan tunnetun koreografi Antony Tudorin syntymän 100-vuotisjuhlaa. Joan Acocellan arvio juhlanäytöksestä The New Yorker -lehdessä.