Kahden teoksen tanssinäytös koostuu seitsemän eri tanssisuuntauksen edustajan mukaansatempaavasta tanssista ja esittelee kunkin tanssisuuntauksen hienoudet ja omituisuudet.
Aleksanteri tanssii: Bboy Ätä ja Of(f) Course
Aleksanterin teatteri, Helsinki, tammi-helmikuu 2009
Näytöksen ensimmäinen puoliaika koostuu Bboy Ätän debyyttisoolosta, joka alkuperin luotiin vuoden 2008 Kiasman URB-festivaaleille.
Bboy Ätä, eli Dennis Nylund on Flow-Mo Crew:n lisäksi harvoja suomalaisia kansainvälisesti tunnettuja break-tanssijoita. Ätä on menestynyt kisoissa Euroopassa, Yhdysvalloissa ja jopa Aasiassa ja kuuluu Euroopan bboy-eliittiin.
Reija Wäreen kanssa yhteistyössä luotu teos on Ätän ensimmäinen sooloteos. Tavoitteena oli yhdistää breakdancen ilmava ja fyysinen liikemaailma ja nykytanssin ilmaisullisuus samaan teokseen ja mielestäni teos on onnistunut siinä yllättävän hyvin.
Teoksessa oli Ätän lisäksi toinen, tanssijan huomiosta tasavertaisesti kilpaileva hahmo: bboy-kliseiden pohjalta luotu bboy-marionettinukke. Nukke onnistuu tuomaan kaikki kulttuurille ominaiset kliseet noin 30 sekunnin sisällä esityksen alusta.
Mitä itse liikekieleen tulee, niin Ätä on oman tyylisuuntansa ammattilainen ja sen näkee liikkeen sulavuudesta ja totaalisesta epävarvuttomuudesta. Hän pyörii milloin jaloillaan, polvillaan, selällään, kädellään, päällään, niskallaan, enkä yhtään ihmettelisi vaikka Ätä rupeasi pyörimään pää alaspäin ilman minkäänlaista kontaktia lattiaan puhtaan itsevarmuutensa voimasta. Tarkkanäköisempi (pätemisen tarpeessa oleva) katsoja kuitenkin huomaa kokemattomuuden nykytanssin saralla, jolloin ilmaisu jää hieman ontumaan, mutta puutteet jäävät niin pieniksi, ettei se jää vaivaamaan katsojaa. Ja toisaalta, kun liike itsessään riittää pitämään katsojan varpaillaan, niin onko teoksen tarpeellista sanoa mitään elämää suurempaa?
*******
Toinen puoliaika alkaa räjähtävästi koko Of(f) Course -esityksen tanssijakaartin rynnätessä lavalle ja tekevän sitä mitä parhaiten osaavat, tanssien.
Of(f) Course toimii tanssin eri suuntausten kohtauspaikkana ja leikkikenttänä. Teoksen monipuoliseen esiintyjäkaartiin kuuluu:
balettitanssija Sara Vuorinen,
house-tanssija Sara Hirn,
nykytanssija Teemu Kyytinen,
kilpatanssija Jussi Väänänen,
break-tanssija Bboy Ätä,
capoerista Leevi Huhtamaa,
jazz-tanssija Reija Wäre,
sekä näiden tanssijoiden lastenvahtina toimii laulaja-näyttelijä Maria Ylipää.
Valosuunnittelu on Jani-Matti Salon käsialaa ja äänisuunnittelusta vastaa Risto Roman.
Of(f) Course on siis näiden tanssisuuntausten välinen humoristinen tanssipeli, jossa tanssijat edustavat omaa suuntaustaan ja kilpailevat toistensa kanssa mitä moninaisimmissa tanssipeleissä, jotka ulottuvat ilman ääntä räppäämisestä ruutuhyppelyyn. Jokainen heistä pääsee esittelemään henkilökohtaista tyyliään ja näyttää katsojalle, lajinsa hienoudet. Tosin puutteita ja omituisuuksiakaan ei jätetä huomioimatta… Teoksessa koreografioidut ja improvisoidut pätkät kohtaavat, jolloin jokainen näytös on erilainen ja tanssijat voivat toteuttaa oudoimmatkin päähänsä juolahtavat ideat täyden katsomon edessä. Upeaa.
Tällainen vapaus näkyy myöskin tanssijoiden ilmaisussa ja kasvoissa. On vaikeaa olla hymyilemättä kymmentä sekuntia kauempaa tanssijoiden kisaillessa lavalla. Esiintyjät ovat kaikki tanssin ammattilaisia ja siksi onkin upeaa nähdä myös se, etteivät tekniset tai ruumiilliset rajoitteetkaan ole esteenä tanssijoiden ilmaisulle.
Eetu Huhtala on nuori helsinkiläinen tanssinopiskelija, joka tanssin lisäksi rakastaa kirjoittamista. Nuoresta iästään huolimatta hän on nykytanssin, jazz-tanssin, street dancen, modernin baletin, brakdancen, show-tanssin, afron ja nykysirkuksen lisäksi rakastunut myös parkouriin.
