Opetusministeriöstä kuuluu kummia. Valtakunnallisella tasolla tanssin ammattikoulutuksen aloituspaikkoja halutaan laskea radikaalisti. Suomen Kansallisoopperan Balettioppilaitoksen rehtori Hannele Niiranen on silti luottavainen. Hänen johtamansa koulu on toiminut oppilaitoksena kymmenen vuotta, ja opiskelijoista suurin osa on löytänyt mielekästä työtä tanssin parissa.

Hannele Niiranen ylpeä suomalaisesta balettikoulutuksesta

Avarassa työhuoneessaan rehtori Hannele Niiranen lataa esiin tilastoja. Suomen Kansallisoopperan Balettioppilaitoksen kymmenen olemassaolovuoden tilastot kertovat, että 94 tanssijaa on valmistunut koulutuksesta. Heistä 97% on joko työelämässä tanssin parissa tai tanssin jatko-opinnoissa. Niiranen on selvästi ylpeä, eikä syyttä.

– Meillä on kulttuuritehtävä, töitä ja kysyntää. Ensimmäinen ja merkittävin tehtävä on suomalaisen baletin kehittäminen ja vaaliminen. Kukaan muu ei siihen keskity, siksi meitä tarvitaan.

Hän myöntää, että asia voisi olla toisin, mikäli oppilaitoksen tulos olisi surkea ja valmistuvat tanssijat heikkoja.

– Jos tulisi niin huono tulos, ettei kannata ylläpitää koulua, niin silloin tilanne olisi toinen. Mutta täytyy muistaa, että nämä työt ovat muualla kuin paperilla.

Paperilla olevat tilastotkin huijaavat: ne on kerätty aina koulutuksen päättymisen jälkeisenä syksynä. Säilyykö balettitanssijoiden työllisyystilanne vuodesta toiseen tosiaankin ilmoitetun kaltaisena, on kysymys, johon kukaan ei osaa vastata. Viime keväänä (2008) valmistuneista kaksi pääsi Kansallisbaletin oppisopimus-ohjelmaan. Loput kahdeksan lähti ulkomaille opiskelemaan, useimmat tosin oppilaitosten esiintyviin koulutusryhmiin.

Tanssiopinnot ulkomailla

Annankin rehtorille ajatuksen: suomalaisen balettiopetuksen ulkoistamisen ulkomaille. Niinhän jo monet suomalaisen osaamisen kivijalat, kuten paperinvalmistus, nykyään tehdään. Niiranen ei kuitenkaan lämpene ajatukselleni, että lähettäisimme viisi lahjakkainta nuorta vuosittain ulkomaille oppiin, eikä omaa koulua enää tarvitsisi ylläpitää.

– Tämä on taidekoulutusta, jolla on merkitystä suomalaiselle kulttuurille. Jokainen maa on ratkaissut omalla tavallaan nämä koulutusasiat. Meillä oppilaitos on tiiviissä yhteydessä tärkeimmän työnantajan kanssa, minusta sekin on luontevaa, hän sanoo ja lisää: Koen velvoitteena, että me itse Suomessa koulutamme myös klassisen baletin osaajia.

Olen kuullut baletti-enthusiastien epäilevän Niirasen omaa kykyä johtaa Balettioppilaitosta, sillä aikoinaan mm. Hurjaruuthin perustajiin kuulunut tanssitaiteilija ja -opettaja johtaa taloa nykytanssipohjalta. Hän katsoo asian olevan päinvastoin; juuri taustansa ansiosta hän sopii mainiosti rehtorin virkaan.

– Mielestäni on suuri valttini, etten ole sidoksissa keneenkään. Voin olla ikään kuin puolueeton, sillä näen tanssin kentän laajasti.

Apunaan rehtorilla on kuusi kuukausipalkkaista opettajaa. Lähin työtoveri on apulaisrehtori, opettajien esimies. Viimeiset pari vuotta tointa on hoitanut Aarne Mäntylä, tämän vuoden alusta Arja Tervo. Mäntylän ansiota olivat joulukuun onnistuneet oppilasnäytökset Alminsalissa. Niin brasilialaisen Laura Alonson kuin suomalaistuneen Marilena Fontouran teokset osuivat monin puolin nappiin. Ne antoivat opiskelijoille tarpeellista haastetta, opettivat klassisen baletin kulttuuria ja perustaitoja. Myös yleisö nautti näytöksistä.

Ennen ammattiopintoja lasten opinnot on muun muassa integroitu helsinkiläisen Kaisaniemen peruskoulun ohjelmaan. Niiranen korostaa, että toiminta on asialleen omistautuneiden opettajien epäkaupallista räätälintyötä. Lisäksi balettioppilaitos kiertää maakunnissa pitämässä kursseja tanssin harrastajille.

– Ikuinen asia on, että meitä on täällä Suomessa vähän, ja tanssitaidekin on aika lailla keskittynyt pääkaupunkiseudulle. Siksi KB Balettioppilaitos pyrkii paikkaamaan vajetta valtakunnallisella kurssitoiminnalla yhteistyössä Suomen tanssioppilaitosten liiton STOPPin kanssa.

Kurssien avulla oppilaitos pitää yhteyttä maakuntiin, laajentaa harrastuneisuutta ja tietysti löytää lahjakkaita oppilaita itselleen.

Johtajan johtaja

Viime aikoina julkisuudessa on puhuttu viime syksynä (2008) Suomen Kansallisbaletin johtajana aloittaneen Kenneth Greven osuudesta oppilaitoksessa. Hänen vastuullaan on Kansallisbaletin lisäksi Balettioppilaitos ja hän haluaakin seurata tiiviisti oppilaitoksen toimintaa.  Edellisen johtajan, Dinna Bjørnin tavoin hän myös opettaa ammattiopiskelijoita.

– Greve haluaa selvästi olla fyysisesti läsnä, mikä sopii minulle oikein hyvin.

Greve puhui jokin aika sitten julkisuudessa suomalaisten huonosta itsetunnosta. Niiraselle tulee mieleen, että oppilasta korjattaessa suomalainen sanoo ”sorry” ja tuntee olonsa keljuksi, kun samaan aikaan joku muualta tullut vastaa korjaukseen ”oh really”, ikään kuin tasavertaisena todeten, että ”ai niinkö tein väärin?”

– Täällä opiskeluaikana etsitään turvallisessa ympäristössä itsetuntoa ja omaa taiteilijuutta, jokaisen opiskelijan omaa mieltä. Tanssitaiteessa on se ongelma, että kehonkuva on usein sama asia kuin minäkuva. Kun arvostelee jonkun kehoa, se koetaan niin, että tuo arvostelee minun sieluani, Niiranen pohtii tanssijuuden problematiikkaa.

Niiranen sanoo koulutuksen pyrkivän siihen, että tanssijalla on realistinen ymmärrys osaamisestaan, ettei tämä tuudittaudu sen enempää onnistumisiin eikä epäonnistumisiinkaan.

– Klassisessa baletissa puhtaus on tekniikassa, ei tanssijoiden koossa tai rodussa. Esiintyjyyden taito tulee sitten, se, että ihmiset haluavat katsoa sinua. Tanssissa on uskallettava sekä onnistua että epäonnistua, siihen on kouluaikana kannustettava.

Mutta synkkä pilvi vaanii myös Balettioppilaitoksen taivaalla. Opetusministeriön kehityssuunnitelmat eivät ole mukavaa luettavaa. OPM haluaa radikaalisti vähentää taidekoulutusta, ja nimenomaan tanssikoulutusta. Vuonna 2006 aloituspaikkoja oli vielä 61, vuoteen 2012 niiden on suunniteltu vähenevän 20:een.

Sara Nyberg
Tanssista kirjoittava free-toimittaja