Helsingissä on käynnissä jo kuudetta kertaa järjestettävä Helsingin kansainvälinen balettikilpailu. Kilpailun kolmepäiväisiin alkueriin osallistui 70 kilpailijaa kaikkialta maailmasta. Alkueristä jatkoon tiensä selvitti 13 juniori- ja 30 senioritanssijaa. Alkuerässä esitettyjä joko kahden klassisen baletin variaation tai yhden pas de deux’tä seurasi semifinaalien moderniohjelmisto. Kilpailun tuomaristo painottaa semifinaalivaiheessa eritoten modernin liikekielen hallintaa ja sen ilmaisuvoimaista käyttöä.
Latautunutta semifinaalitunnelmaa Alminsalissa
Helsingin kansainvälisen balettikilpailun välierät käydään Suomen Kansallisoopperan Alminsalissa lauantaina 6. kesäkuuta ja sunnuntaina 7. kesäkuuta 2009. Kilpailijat esittävät 3–6 minuutin pituisia osia nykybalettiteoksista.
Baletti-ilta alkoi, jos ei nyt aivan riehakkaasti, niin ainakin riemukkaasti, kun illan kuuluttaja kommentoi Sami Sykön lauantaista kommettia (HS 06.06.2009) esittämällä mitä parhaimmin toteutetun plién toisesta asennosta.
Toisen kierroksen ensimmäinen ilta koostui 19 modernista balettinumerosta. Ensimmäiset kuusi numeroa edustivat juniorisarjaa ja niitä seuranneet numerot seniorisarjaa. Kaiken kaikkiaan voi hyvillä mielin todeta, että kilpailun yleisilme ja taso on edelliskertaista vahvempi. Kuitenkin nyt toisella kierroksella nähtyjen modernien soolojen ja duettojen sisällä taso vaihteli laidasta laitaan sekä koreografioiden että tanssijoiden osalta. Tulee kuitenkin muistaa, että kyseessä on balettikilpailun modernit soolot, ei nykytanssikilpailu.
Aplodit ja esiintyjät lämpenivät loppua kohden
Kierroksen alkuun sijoitetut junioreista nousi kaksi nuorta miestä ylitse muiden. Heistä ensimmäisenä esiintyi kiinalainen Jian Di (syntynyt vuonna 1992). Jian esitti Goa Cheng Mingin koreografian ”The Night without Moon” Gustav Mahlerin musiikkiin. Tanssija kannatti koreografian ensimmäisestä käden ojennuksesta viimeiseen kurotukseen kuuta kohden. Liikekieli toi mieleen hayaomiazagimaisen surumielisen rauhan, joka on ominaista tuon kuuluisan animaatioelokuvan mestarin maailmalle. Tanssijan liike oli lähtöisin pikemmin syvältä sisimmästä, jonne se kääntyi takaisin, kuin ulospäin suuntautuneesta teknisten taitojen esittelystä. Musiikkivalinta oli tanssijalle sopiva ja ennen kaikkea esitystä tukeva, ei hallitseva elementti.
Heti Jian perään oli vuorossa toinen kiinalainen, vuonna 1991 syntynyt Junxiong Zhao. Junxiong oli puolestaan valinnut teemakseen perinteisen kiinalaisen liikekielen yhdistämisen modernin tanssin ja baletin tekniikkaan. Valinta, joka olisi voinut muodostua varsin tavanomaiseksi ratkaisuksi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Junxiongin esittämä koreografia ”Intangible” kulki hienovaraisesti tai-jin, kungfun ja baletin välimaastossa. Tanssijan puvussa oli viitteitä terrakottasoturin asusta, mutta sekin oli hyvin hienovaraista. Junxiongin ilmaisu oli hallittua, numero oli sekä ilmaisullisesti että teknisesti vaativa. Tanssija osoitti osaavansa lattia-, piruetti- ja ilmatekniikan. Tästä nuoresta miehestä voidaan odottaa vielä paljon. Yleisö palkitsi tanssijan illan ensimmäisellä encore-kutsulla.
Juniorisarjan tytöt eivät vakuuttaneet taidollaan. Toisaalta juniorivaiheessa tyttöjen osalta tämä on varsin ymmärrettävää. Tanssijan koulutus keskittyy vielä tässä vaiheessa, kuten hyvä onkin, klassisen repertuaarin hallintaan. Juniorisarjassa miesten puolella näkynyt voima ja energisyys oli tytöillä vielä kovin orastavaa. Kuitenkin suoritukset olivat kohtuullisia, kun katsotaan niille asetettuja tavoitteita.
Ensimmäisen puoliajan päätti ennakkosuosikiksi leimaantunut yhdysvaltalainen Brooklyn Mack. Mack esitti oman koreografiansa ”A Song for You” Donny Hathawayn bluesahtavaan musiikkiin. Numero oli teknisten taitojen esittelyä parhaimmillaan ja amerikkalaista energistä tulkintaa, mutta jotain silti puuttui. Ehkä syynä oli ennakko-odotusten määrä, mutta tuntui kuin tanssija olisi tehnyt vain varmat yksinkertaiset asiat. Monissa tapauksissa vähemmän on enemmän, mutta ei nyt. Esityksestä puuttui se ”suuri” nousu ja siitä jäi vähän laskelmoitu maku suuhun. Siitä tosiasiasta ei kuitenkaan pääse minnekään, etteikö tanssi ollut rentoa, soljuvaa ja miellyttävää katseltavaa vaivattomuudeltaan. Kuitenkin suola puuttui, vaikka aplodit olivatkin yhdet illan parhaimmista.
Illan parasta modernia antia; Elo!
Toisen puoliajan ehdottomasti varmin ja koko illan vaikuttavin moderni koreografia oli suomalaisen Aino Ettalan esittämä Jorma Elon koreografia ”Twisted Shadow”. Ettalan esitys oli varminta ammattilaistasoa. Hänen tekniikkansa ja vartalonsa sopivat Elon liikemateriaaliin. Esitys oli liikkeellisesti illan monipuolisin ja Ettala oli myös illan vahvin modernin baletin tanssija.
Mielenkiintoista oli Elon koreografiassa yhdistetty liike ilman musiikkia ja sittemmin Sibeliuksen viulukonserton finaaliosan osuus, jossa tanssijan liike kuvasi paitsi soivaa soitinta niin musiikkiin liikkuvaa vartaloa. Onnittelut hyvästä valinnasta ja varmasta suorituksesta!
Toisen puoliajan toinen numero, kiinalaisten Huixin Zhangin ja Junshuang Huangin esittämä Gao Chengin duetto ”Memory” oli illan lyyrisintä ja kauneinta katsottavaa. Nuoren miehen rakastetun menetystä vähäeleisesti kuvannut duetto tapahtui pääasiassa näyttämön keskellä olevalla penkillä, jolta miestanssija ei numeron aikana useasti noussut. Liikkeiden toisto, sekä Zhangin korkeat jalat ja elastinen keveys loivat illuusion ilmasta, jossa liikkuu vain ihmisen mieli. Tanssi oli jälleen kerran yksinkertainen. John Williamsin viuluteema elokuvasta Schindlerin lista säesti tätä illan riipaisevinta esitystä. Naisen hauraus ja minimalistinen kuoleman kuvaaminen saivat yleisön hiljenemään. Tähän esitykseen oli helppo uskoa.
Illan komedisesta osuudesta vastasivat Tiina Ojanen yhdessä parinsa kanssa. Heidän esittämänsä koreografia ”Game” Pergolesin Stabat Materin musiikkiin ei ehkä ollut suurta modernia balettia, mutta hauska ja ennen kaikkea energinen esitys.
Illan päättänyt armenialaisen Avetik Karapetyanin ”Leichtes Blut Variation” Straussin musiikkiin ei ollut muuta kuin sirkusta. Hauska ja yleisöön menevä numero, mutta oliko tämä aivan oikea paikka sille? Tanssijan tekniset sekä komedialliset ilmaisuvalmiudet pääsivät näkyviin gigolonumerossa, jossa tehtiin pilkkaa kaikista miesten variaatiosta, mutta olikohan sittenkään oikea valinta esittää se semifinaalivaiheessa?
Yleisesti voidaan todeta, että miehet vievät tätä semifinaalikierrosta. Mukaan mahtui esityksiä, joiden tekninen ja ilmaisullinen taso olivat hyviä, mutta ei omaa luokkaansa. Kaiken kaikkiaan hyvä ja vaativa ilta asettaa sunnuntaiselle semifinaalien toiselle päivälle haasteensa.
Tuuli-Maaria Louhensalo-Lindström (FM) aloitti tanssinopinnot Ståhlbergin balettikoulussa ja on täydentänyt ammattiopintonsa Pariisissa Academie des Arts des Choreographiesissa vuosina 2003-2005. Hän on toiminut sekä koreografina että tanssijana vuodesta 2003. Louhensalo-Lindström on tanssinut solistitanssijana mm. ooppera La Bohemessa. Louhensalo-Lindström valmistui Helsingin Yliopistosta taiteentutkimuksen laitokselta 2008, hänen pro gradu -tutkielmansa käsitteli tanssin koreografista ymmärtämistä.
