Työolosuhteet, työrauha ja herkkyys ovat itselleni kiintoisia ja tärkeitä aiheita taiteellisessa työssä, siksi tuntui luontevalta ehdottaa kirjoittaa aiheesta. Työolosuhteet ovat ne konkreettiset asiat ja tilat, inhimilliset ja ei-inhimilliset olosuhteet sekä ehdot, jotka ympäröivät työtä. Miksi ympäristön pitäisi olla työstäni erillinen asia? Tässä artikkelissa käsittelen näitä asioita enemmän ajatusten ja luovuuden tasolla enkä anna niinkään paljon henkilökohtaisia tai käytännön esimerkkejä. Uskon, että ajattelu ja ajatusten artikulointi ovat iso osa taiteellista työtä, kuten yhtälailla myös niiden manifestointi. Ehkä tämä voi inspiroida havainnoimaan ja kiinnittämään huomiota näihin asioihin kukin omalla tavallaan ja löytää erilaisia tapoja, joilla manifestoida niitä käytännön työskentelyssä sekä suhteessa ympäristöön, työryhmään, kehoon, yleisöön, esitykseen tai prosessiin. Olen käyttänyt tekstini tukena lähteitä, jotka tuntuivat kiinnostavilta tällä hetkellä.
Oxford-sanakirja määrittelee herkkyyden vastaavasti: ”The state or property of being capable of sensation, or of perceiving sensations of a particular type; the degree to which something or someone is capable of sensation”. Toisin sanoen sanakirjan mukaan herkkyys on kyky aistia ja havainnoida tietynlaisia tuntemuksia/aistimuksia sekä toisten/itsen/jonkin aistimista ja määrä/syvyys, jolla joku on kykenevä aistimaan. Elizabeth Grozsin mukaan kirjassaan Chaos, territory, art aistimus on linkki subjektin ja objektin välillä; jokin, jonka molemmat jakavat, mutta mikä ei kuulu pelkästään kummallekaan; tasavertaisesti aistivan ja aistittavan välillä oleva asia. Grozsin määritelmän mukaan aistiminen ja aistimus kuuluu myös ympäristölle ja näin ollen myös ei-inhimilliselle. Minulle tällainen herkkyys tuo jonkinlaista tukevuutta, laajuutta ja vakautta.
Herkkyyden voisi ajatella olevan aistimisen ja sen havainnoinnin tarkkuuden kautta myös haavoittuvaista, sillä se porautuu syvemmälle kuin vain jokapäiväiseen ja suoraviivaiseen selkeään tekojen kautta tapahtuvaan oletettuun ilmaisuun, merkitysmaailmaan ja tulkintaan. Itselleni herkkyys onkin uteliaisuutta ja kiinnostusta aistia laajemmin. Kirjan Power of Vulnerability mukaan haavoittuvuus tulee Latinan kielen sanasta vulnus, joka tarkoittaa haavaa ja ilmaisee kykyä haavoittua tai kärsiä. Tässä yhteydessä ja artikkelissa haavoittuvuudesta puhuessa käytän sanaa kyky enkä sanaa identiteetti. En kuitenkaan väitä, etteikö herkkyys voisi liittyä identiteettiin. Kehollisina, affektiivisina ja sosiaalisina eliöinä meillä kaikilla on kyky olla haavoittuvia toisillemme sekä epä tasa-arvoisille, syrjiville, hyväksikäyttäville ja väkivaltaisille olosuhteille sekä ympäristöille. Haavoittuvuus haastaa kuvaa autonomisesta, itseriittoisesta ja itsenäisestä yksilöstä, jota haavoittuvuus ei kosketa. Judith Butler kutsuu haavoittuvuutta olemisen olosuhteeksi, kaikkia koskettavaksi universaaliksi ja jaetuksi ihmis-eläin ontologiaksi. Koivusen, Kyrölän ja Rybergin mukaan feminismiteorioissa haavoittuvuus on myös ongelmallinen konsepti, sillä se linkitetään usein heikkouteen, riippuvuuteen ja uhriutumiseen. Feminismin tutkijat ovatkin halunneet uudelleenmääritellä haavoittuvuuden erottaakseen sen passiivisuudesta sekä toimijuuden puutteesta. Autonomia on haluttu uudelleenmäärittää vapaamielisen individualismin ja rationalismin eri muotojen kritiikkinä. Tähän liittyen haavoittuvuutta ja vastustusta/resistanssia on ehdotettu yhteenliittyviksi. Erinn Gilson väittää, että haavoittuvuus on erityisen arvokasta siinä miten se sisällyttää ja ilmaisee monimutkaisuutta, epäselvyyttä ja jännitteitä sukupuolen ja seksuaalisuuden kysymyksissä sekä vallan käytössä nykyajan elämässä ja maailmassa. Oman kokemukseni mukaan herkkyys vaatii jollain tasolla haavoittuvuuden kokemista ja sen kokemisen hyväksymistä. Myös tietty henkilökohtaisuus on läsnä uusien ideoiden ja aiheiden luomisessa ja syntymisessä, mikä tekee siitä prosessista myös haavoittuvaisen. Usein työskennellessä etsin sopivaa välimatkaa ja tilaa itseni, työni sekä aiheen välille.
Herkkyyden kehittäminen ja tutkiminen kykynä on osa taiteellista työtäni ja praktiikkaani. Sitä voi tehdä ja harjoittaa monin tavoin. Herkkyys kykynä on myös varsin kehollinen ilmiö, mikä tekee siitä kiinnostavan koreografisesti. Kiinnostavalta tuntuukin tutkia miten herkkyyden laatu ja taso vaihtelee eri konteksteissa ja esimerkiksi eri paikoissa. Herkkyys kiinnostaa dynaamisena, laadullisesti rikkaana ja energisesti kompleksisena tilana. Kuinka kokeilla vaihtaa tai lisätä herkkyyttä konteksteissa joissa se on alhainen tai päinvastoin? Kiinnostavaa on myös tarkastella sitä, mihin asti oma herkkyys venyy, ja milloin siinä tulee raja vastaan. Opettelen havainnoimaan herkkyyden laatuja ja tapoja myös muissa ihmisissä ja eliöissä ympärilläni. Erilaisilla ei-inhimillisillä eliöillä on myös erilaisia aistimisen ja herkkyyden asteita ja kykyjä, mihin on kiintoisaa kiinnittää huomiota. Tässä mielessä herkkyys on myös mielikuvitusta laajentavaa ja luo uusia mahdollisuuksia kokea, olla ja aistia. Se avaa poeettista potentiaalia yhdistellä, ymmärtää ja kokea asioita toisin, jopa yllättävin ja uusin tavoin. Joskus herkkyys on myös perspektiivistä kiinni; sitä voi löytää melkein mistä vaan ja asioista, joihin voisi kuvitella että se ei sovi. Osa herkkyyden kykyä on mielestäni löytää ja etsiä sitä erilaisista ja sille oletetusti kuulumattomista paikoista.
Filosofi Baruch Spinozan ’rauhan’ määritelmä kuuluu näin: ”peace is not mere absence of war, but is a virtue that springs from force of character”. Toisin sanoen rauha on jotain, mikä ei vaadi konfliktittomuutta tai ’sotien’ poissaoloa vaan tulee henkilöstä/kokonaisuudesta itsestään tai hahmon voimasta. Onkin kiintoisaa miettiä mitä ’hahmon voima’ voisi tarkoittaa tässä kontekstissa ja suhteessa taiteelliseen työhön, työolosuhteisiin ja työrauhaan. Itse koen herkkyyden voimana taiteellista työtä tehdessä. Voimakkuus voisi olla myös esimerkiksi ongelmien kanssa pysyttelyä ja kohtaamista taiteen keinoin. Joskus ongelmallisuus syntyy kun aihetta katsoo laajemmin tai erilaisista konteksteista. Uskon, että herkkyys voi luoda hyvät työolosuhteet ja työrauhan; sen, että on tilaa tutkia herkkyyttä työskennellessään ja asettua sen luomaan tilaan. Jotta tähän tilaan voisi asettua tarvitaan ehkä joidenkin muiden kykyjen kehittämistä, jotka saattavat liittyä myös Spinozan hahmon voimaan. Yksi tällainen kyky on itselleni kyky katkaista ja rajata asioita sekä kyky työskennellä eri ajallisuuksien kanssa ja välillä. Tuntuu usein, että sulan aikaan. Kiinnostavaa, että nämä ovat myös varsin koreografisia työkaluja. Jaettu herkkyys vaatii aina luottamusta. Näitä kykyjä voisi kutsua vaikka herkkyyden mahdollistajiksi. Herkkyys voi tuntua ongelmalliselta ja haastavalta, mutta taiteen teon kannalta se on vain hyvä ja inspiroiva asia. Herkkyyden kautta voin luottaa siihen, että pystyn aistimaan ja havainnoimaan ja niiden kautta itsenäisesti pohtimaan millainen työ on merkityksellistä. Tätä kykyä pidän varsin tärkeänä. Ehkä kyky herkkyyteen ja haavoittuvuuteen voisi olla myös tätä hahmon voimaa näin taiteellisesta työstä puhuttaessa.
Kiinnostus herkkyyteen ja työolosuhteisiin/ympäristöön on johtanut minut työskentelemään kirjoittamisen ja koreografian kanssa rinnakkain. Kirjoittaminen on ollut minulle jo pitkään tapa prosessoida kehoa ja kehollisuutta sekä ympäristöä ja maailmaa vastaanottamisen, aistimisen, tuntemisen, huomion ja havainnon tasoilla. Kirjoittaminen on minulle linkki kehon ja ympäristön ja informaation välillä. Kirjailija Gertrude Stein kiinnostui huomiosta ja informaation yltäkylläisyydestä ja hänelle tyypilliseen toistoa käyttävään kirjoitustyyliin vaikuttivat silloiset uudet teollisuus- ja viestintätekniikat. Se on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten sekä ympäristö että ongelmallisuus voi olla inspiroivaa taiteessa. Stein oli kiinnostunut hahmopsykologiasta sanoen “huomion käytön tavat ovat yksilön luonteen refleksejä”. Steinin tapa päästä yhteiskuntajärjestelmän tai järjestelmällisyyden yli oli käyttää ‘häiriöitä’ teksteissään. Siitä on myös käytetty nimiä huomioiva huomioimattomuus ja jatkuva osittainen huomio. Steinin mielestä ‘häiriöt’ vahvistavat hahmoa. Häiriöt ovat kiinnostavia myös koreografisesti. Hänen mielestään se, mitä joku tekee tai tietää, ei ollut niin tärkeää kuin ihmisen olemisen intensiteetti. Uskon, että ne ovat kuitenkin yhteydessä toisiinsa, mikä taas on koreografisesti kiinnostavaa. Steinin kirjoitus liikkuu mekaanisen ja arkisen kotimaailman välillä, esimerkiksi kirja Herkät napit sisältää sekä mekaanisia, seksuaalisia, emotionaalisia että orgaanisia merkityksiä. Koen tällaisen monimerkityksellisyyden, moninaisuuden ja kompleksisuuden osana herkkyyttä. Se on Steinin tavassa kirjoittaa kiinnostavaa ja uskon, että sitä voi tutkia myös koreografian keinoin. Jos herkkyys on syvällistä aistimista, vastaanottamisen intensiteettiä ja asettumista jonkin asian äärelle, voi se mielestäni usein manifestoitua moninaisuuden löytämisessä ja keksimisessä.
A Fire.
What was the use of a whole time to send and not send if there was to be the kind of thing that made that come in.
(Stein, kirjasta Tender Buttons: Objects Food Rooms)
Tuntuisi kuitenkin raa’alta ja epätodelliselta sanoa, että työrauha syntyy pelkästään henkilössä itsessään. Tämä näkökulma painottaa ainoastaan ihmisen itsensä vastuuta siitä miten toimii, reagoi ja ajattelee. Sillä on tietenkin oma iso osansa asiaan. Se jättäisi kuitenkin huomiotta esimerkiksi eri tavoin saatavilla olevat tiedot ja resurssit sekä ilmapiirit ja asenteet, jotka vaihtelevat eri paikoissa ja kulttuureissa. Affektiivisuus ja ympäristön vaikutus on merkittävää sekä tietoisuus niiden vaikutuksesta. Sara Ahmed sanoo ‘we are moved by things. And in being moved, we make things”. Toisin sanoen erilaiset olosuhteet ja asiat liikuttavat meitä tai saavat meidät liikkumaan ja siitä syntyvä liike on jo itsessään tekemistä, rakentamista ja luomista. Myös ajatukset ja tunteet ovat liikettä. Ahmed jatkaa sanoen, että jonkin asian affektiivisuuteen vaikuttaa paikka, jossa se ilmenee sekä hetki/aika, jolloin se ilmenee. Ahmedin mukaan jonkin asian kokeminen affektiivisena on samalla suuntautumista kaikkeen siihen, mikä on sen kyseisen affektiivisen asian ympärillä ja sen olemisen olosuhteisiin. Pelkät asian olosuhteet voivat tehdä itse asiasta affektiivisen, tai vaikkapa se asia, mikä on tämän affektiivisen asian takana. Nämä kaikki ajatukset tuntuvat koregrafisilta. Olemme siis aina jossakin olosuhteessa ja ‘tila-ajassa’, lainatakseni Albert Einsteinin keksimää konseptia. Fenomenologi Maurice Merleau-Pontyn mukaan “ajatus rakentuu lainaamalla maailman rakenteesta”. Eri ympäristöjen ja olosuhteiden laajan moninaisuuden kokeminen on mielestäni hyödyksi ja tärkeää. Merleau-Pontyn lauseessa on kiintoisaa miettiä mitä ‘lainaaminen’ voisi tarkoittaa ja miten eri tavoin se voisi tapahtua, ja kuinka se jo nyt tapahtuu. Kuinka se voisi tapahtua eettisesti taiteellisessa työssä? Kuinka se voisi tapahtua ilman alistamista ja vapaana hierarkisista rakenteista?
Usein mietin mihin taiteellisessa työssä(ni) tehdyt päätökset perustuvat. Ovatko ne omia esteettisiä mieltymyksiäni tai mielipiteitäni, miten laajalti informoituja sellaisia, sekä mitkä asiat niihin ovat vaikuttaneet, tietoisesti ja tiedostamatta? Tällä hetkellä tuntuu kiinnostavalta keksiä luovia tapoja, joilla antaa ympäristöjen vaikuttaa päätöksentekoon. Kuitenkin se, miten se käytännössä vaikuttaa, liittyy juuri herkkyyden kyvyn kehittämiseen, harjoittamiseen ja erottamiseen. Se on aikalailla ainoa voima, tieto ja älykkyys, jota olen kiinnostunut taiteellisessa työssäni tällä hetkellä kehittämään, sekä myöskin se voima, joka luo hyvät olosuhteet ja rauhan työlleni. Herkkyyden kehittäminen, tutkiminen ja käyttäminen on mielestäni varsin eettistä ja vaikka työskentely sen kanssa on haastavaa, on se sitäkin kiinnostavampaa ja palkitsevampaa, sillä se on kyky, jota voi jatkuvasti kehittää, syventää sekä ymmärtää kehollisesti. Se ei katoa koskaan.
En ole koskaan tyhjä kun katson
En ole koskaan sinun tyhjyytesi joka koputtaa ovia ja rajoja
En ole koskaan tyhjyys jota katson kun katson
Eeva Juutinen
koreografi ja tanssitaiteilija, runollinen/esityksellinen kirjoittaja
eeeva.j@hotmail.com
Read the article in English here.
Kuvat: Eeva Juutinen. Kuvat on otettu syksyllä 2020 toteutetusta taiteellisesta yhteistyöprojektista (Uniarts Helsinki), jossa lavastajana toimi Helka Saariniemi.
Referenssit:
Gregg, M. Seigworth, G. J. (Ed.). (2010). The Affect Theory Reader. Durham: Duke university Press.
Abram, D. (1997, 2017). The Spell of The Sensuous: Perception and Language in more-than-human world. NY: Vintage Books Editions.
Koivunen, A. Kyrölä, K. Ryberg, I. (Ed.). (2018). The Power of Vulnerability – Mobilising affect in feminist, queer and anti-racist media cultures. Manchester university Press.
Grosz, E. (2008). Chaos, territory, art: Deleuze and the framing of the Earth. NY: Columbia University Press.
Stephens, P. (2015). Poetics of Information Overload: From Gertrude Stein to Conceptual Writing. University of Minnesota Press.
Oxford English Dictionary.
Stein, G. (1914). Tender Buttons: Objects Food Rooms. tension://oemmndcbldboiebfnladdacbdfmadadm/http://www.writing.upenn.edu/library/Stein_Gertrude_Tender_Buttons_1928.pdf
