Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalin päätti hieman yllättävä, mutta vaikuttava valinta. Puolan Kansallisbaletti esiintyi Musiikkikeskuksen näyttämöllä neljän erilaisen modernin baletin voimin. Tuloksena oli vaikuttava ilta, joka sai pohtimaan Itä- ja Länsi-Euroopan välistä suhdetta puhuttaessa eurooppalaisista tanssitoimijoista.
Festivaalin viimeisen päivän ensimmäisen esityksen aloitti Puolan Kansallisbaletin taiteellisen johtajan Krzysztof Pastorin oma koreografia. Vuonna 2001 Hollannin Kansallisbaletille tehdystä Kurt Weill -produktiosta nähtiin, Pastorin omien sanojen mukaan, kauneimmat kohtaukset. Kuopiossa esitetty Weill Suite on erityisesti festivaalille tehty lyhennelmä alkuperäisestä teoksesta. Esitys vaikutti hienoilla tunnelmanvaihdoksilla ja erityisesti puolalaisten tanssijoiden tekniikan hallinnalla. Esityksestä jäi vahvasti tunne, että alkuperäinen olisi nähtävä kokonaan.
Illassa esittäytyivät myös kaksi baletin omaa viime vuosina tuotettua koreografiaa: ryhmän oman tanssijan Robert Bondaran When you End and I Begin… ja koreografi Jacek Tyskin päivitetty versio baletista Afternoon of a Faun. Bondaran koreografia on syntynyt vuonna 2009 Pastorin baletissa järjestämän workshopin tuloksena. Erityisesti Bondaran teos, jonka jo melkein loppuun kulutettuna teemana oli ihmisten väliset suhteet, yllätti positiivisesti kiinnostavalla liikekielellä, josta välittyi ennemmin suhteiden vangitsevuus ja raastavuus kuin kahden ihmisen välinen yhteisymmärrys, johon teoksen nimen aluksi assosioin. Illan päätti Scabino Ballet’n taiteellisen johtajan Ed Wubben koreografia The Green. Esityksessä ryhmän seitsemän miestanssijaa vyöryttivät Bachin Johannes Passion säestämänä yleisöön vahvalla tekniikan hallinnallaan maailman, jossa yksilö taistelee korkeampien voimien asettamia haasteita vastaan.
Kokonaisuudessaan ilta teki vaikutuksen ja jätti pohtimaan, miksi minulla ei ollut mitään odotuksia Puolan Kansallisbaletin suhteen, ei minkäänlaista ennakkokäsitystä. Lipunmyynnin perusteella luulisin, että ohjelmistossa Les Ballets Trockadero de Monte Carlon, Cie Opinion Publicin ja Cia Sociedade Masculinan rinnalla Puolan Kansallisbaletti nimenä ei monelle rivikatsojalle myöskään kuulostanut kovin ”seksikkäältä” katsottavalta. Valinta festivaalin päättävänä ryhmänä ensin vain herätti siis kysymyksen: miksi? Illan nähtyä vastaus oli tietysti selkeästi, koska ryhmä on teknisesti todella vahva, esittää ja tekee kiinnostavia uusia koreografioita ja ei ole aiemmin Suomessa käynyt. Itse asiassa, tällä esityskokoonpanolla ryhmä oli ensimmäistä kertaa Puolan ulkopuolella.
Krzysztof Pastor on Puolan Kansallisbaletin taiteellisen johtajuuden lisäksi Hollannin Kansallisbaletin koreografi ja siten tunnettu Länsi-Euroopassa. Oma tietämättömyyteni ja se, ettei Puolan Kansallisbaletti herättänyt mitään mielikuvia ennen esitystä tietysti osittain johtuu siitä, etten ole seurannut mitä Itä-Euroopan balettitaloissa tapahtuu. Olen myös balettia enemmän keskittynyt seuraamaan, mitä nykytanssin puolella tapahtuu. Toisaalta kuitenkin, yleensähän sitä helposti seuraa sitä, mistä eniten puhutaan.
Voisin melkein väittää, että Puolan Kansallisbaletti tuskin nousee ensimmäisenä mieleen, jos pyydetään mainitsemaan kolme kiinnostavinta eurooppalaista balettiryhmää. Mahtaisiko tulla mieleen kovin montaa muutakaan Itä-Euroopan balettitaloa? Vastaavasti, jos tiedusteltaisiin kiinnostavia uusia eurooppalaisia koreografeja, nousisiko niiden joukosta puolalaisia nimiä? Kohdistuuko siis katseemme baletin nykykoreografeista puhuttaessa enemmän Länsi- kuin Itä-Eurooppaan? Tämä saa edelleen pohtimaan onko eurooppalaisen tanssin kentällä idän ja lännen välillä vielä jokin näkymätön raja, jonka itäpuolella tapahtuviin asioihin harvemmin kiinitetään aktiivisesti huomiota.
Tietysti huomion kohdistuminen enemmän länteen kuin itään voi johtua tanssitoimijoiden erilaisista resursseista tuoda töitää esille ja kiertää ulkomailla. Tässä mielessä Puolan Kansallisbaletin vierailu Kuopiossa oli harvinaista herkkua, jossa pääsi kuulemaan myös hieman ryhmän taustasta. Illan toisen väliajan aikana Jorma Uotinen haastatteli Krzysztof Pastoria baletin toiminnasta. Pastor tiivistetysti totesi, että baletin johtamisen lähtökohtana on toisaalta velvollisuus esittää isoja klassikoita sekä neoklassista ja modernia ohjelmistoa, mutta toisaalta myös halu kehittää ryhmälle vahva pohja omien tanssijoiden ja koreografien kanssa.
Kuulostaa perinteisesti kansallisen näyttämön tehtävältä, mutta Kuopion vierailu osoitti, että tämän työn tuloksena syntyy kiinnostavaa materiaalia. Lisäksi valitessaan festivaalin ohjelmistoon ryhmän, joka herättää pohtimaan idän ja lännen välistä suhdetta eurooppalaisessa tanssikartassa, on tyylikäs päätös festivaalille. Toivon, että se teki vastaavan vaikutuksen myös muuhun yleisöön ja Pastorin lisäksi Bondaran ja Tyskin nimet jäivät mieleen.
Saara Moisio
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston teatteritieteestä ja Art Theory, Criticism and Management -maisteriohjelmasta valmistunut Tanssin Liikekieli ry:n rahastonhoitaja.
