Maaliskuun 16. päivänä sain tekstiviestin ”asiakaspalvelun työvelvoite keskeytyy huomisesta lähtien toistaiseksi”. Olin ollut määräaikaisessa työsuhteessa Kansallisgalleriassa ja koronapelko oli ollut mielessä jo jonkin aikaa. Tuona maaliskuisena päivänä asia viimeistään lävähti täysillä tietoisuuteen. Menin lähestulkoon shokkiin.
Asun tällä hetkellä Belgiassa. Olin Suomessa, olin ollut jo syksystä saakka. Minulla oli Helsingissä työsopimus voimassa maaliskuun loppuun. Tammikuun alussa kuolleen isäni asunnon tyhjentämisprosessi oli vielä kesken. Asunto ei ole Helsingissä, majailin missä milloinkin. En osannut päättää, mikä olisi järkevintä siinä tilanteessa, kun elämä sellaisena kuin sen tunsin, tuntui olevan ohi. Istuin lamaantuneena Vallilassa työhuoneeni lattialla kuuntelemassa hallituksen tiedotustilaisuuksia ja suosituksia käyttäytymisestä. Päässä risteilivät erilaiset kysymykset: voisiko työpaikka velvoittaa muihin töihin ja pitäisikö sen takia pysyä maassa? Oli kova ikävä miestäni Belgiassa. Toisaalta, koska koronan iskiessä satuin olemaan Suomessa, tuntui paremmalta vaihtoehdolta jäädä paikoilleni, mutta milloin sitten pääsisin taas matkustamaan? Jos jään, missä asun? Naputtelin Facebookiin viestiä tietäisikö joku heti vapaista lyhytaikaisista vapaista asunnoista. Meni kymmenen minuuttia ja minulla oli sovittuna väliaikainen asunto Oulunkylässä, johon pääsisin muuttamaan kahden päivän päästä.
Tuon asunnon olohuone oli suuri ja loppujen lopuksi yhdessä online-tuntien kanssa siitä tuli minulle valtava, fyysistä kokoaan paljon suurempi tila liikkua. Minun oma koronaeristyksen tanssistudioni, jonka puuparkettilattiaa jopa ihailtiin Lontoosta käsin Zoomissa. Loppujen lopuksi osallistuin niin monelle tunnille ja niin moneen eri paikkaan ja maahan, etten enää taida edes muistaa kaikkia. Ainakin näissä olin mukana: nykytanssi, hiphop, Six Viewpoints -harjoitus, Merce Cunningham Trustin järjestämä Online Repertoire Workshop 50 Looks, Gaga People, 5Rytmiä sekä lisäksi lihaskuntoa, joogaa ja pilatesta. Maaliskuussa naputtelin myös anomuksen Pariisin Cité Internationale des Arts -residenssiin yhtenä ideanani tutustua siellä somaattisiin liikeharjoitteisiin. Hakemukseni hylättiin, mutta koronatilanteen vuoksi nettiin avautuneet tanssipraktiikat mahdollistivat sen, että Oulunkylän olohuoneessa pystyin osallistumaan todennäköisesti useammalle tunnille kuin mitä paikan päällä Pariisissa.
Sunday Sweat – 5Rhythms
Vietän usein aikaa Lontoossa ja aina siellä ollessani osallistun Siobhan Davis -studiolla sunnuntai-iltaisin 5rhythms-sessioon, joka kulkee nimellä Sunday Sweat. Alun perin taisin eksyä tunnille hieman sattumalta. Olin käynyt studiolla nykäritunnilla ja uusia tunteja etsiessäni huomasin, että sunnuntaisin siellä järjestetään kaikille tasoille avoin tunti nimeltään viisi rytmiä. Sunnuntai-illan kaksituntinen osoittautui juuri sellaiseksi mitä olin tietämättäni kaivannut. Gabrielle Rothin kehittämä viiden eri rytmin läpi kulkeva luovan tanssin harjoitus tarjoaa minulle ennen kaikkea energiaa. Ja se energia, mikä Siobhan Davies -studiolla sunnuntai-iltaisin velloo, on mieletön. Ensinnäkin se, kuinka paljon sisäistä voimaa ja heittäytymisen taitoa olen löytänyt sisältäni, on osoittanut itsestäni uuden puolen. Yhä edelleen haen keinoja, kuinka valjastaa tuo energia osaksi jokapäiväistä elämää. Toisekseen se mahtava yhteisöllinen tunne, jonka saa kanssatanssijoilta on – sallinette minun sanoa – amazing, koska kerron englannin kielellä ohjatusta praktiikasta. Sittemmin olen käynyt eri paikoissa muillakin 5Rhytyms -tunneilla, mutta mikään ei ole toistaiseksi päihittänyt Kate Iwin vetämää Sunday Sweatiä. Musiikki, ihmiset, energia, puitteet todella luovat yhteisön.
Ensimmäinen Sunday Sweat-onlinetunti Zoomissa oli lähes yhtä vahva kokemus kuin ensimmäinen livetunti silloin joskus useita vuosia sitten. Minä yksin kotona. Ruudun takana tuttuja kasvoja ja kehoja Lontoosta, Katen soittama mahtava musiikki ja rauhallinen ääni. Itkuksihan se ensin meni, kunnes ehkä hieman yllätyksekseni löysin Oulunkylän kerrostaloasunnossa sen saman energian kuin Kaakkois-Lontoon tanssistudiolla: terrific!
Gaga People
Gaga Peopleen olin ottanut ensikosketusta Lontoossa toissa keväänä, ja myöhemmin osallistunut myös Pariisissa Gagan livetunneille. Ensin otin Oulunkylästä yhteyksiä Pariisin ja Lontoon sessioihin, koska ne olivat minulle entuudestaan tuttuja. Sitten löysin Tel Avivista käsin järjestetyt tunnit, joita vetävät Gaga kehokielen kehittäneen Ohad Naharinin tanssiryhmän tanssijat. Näitä puolituntisia sessioita on nyt netissä tarjolla useita päivässä. Gaga Peoplesta tulikin koronaeristyksessä eniten treenaamani laji. Leijuin, liikuin tahmeasti, venytin luitani, kuuntelin henkilökohtaista grooveani, hassuttelin. Olin kehollani yhteydessä Oulunkylän kotitanssistudiooni ja samanaikaisesti muihin tanssijoihin ympäri maailman. Meitä, joiden kodista tuli tanssistudio, on lukuisa määrä.
**
Toukokuun lopussa sanoin jäähyväiset Oulunkylän olohuoneelle. Lähdin Belgian kotiin. Puuparketti vaihtui olohuoneen kylmään kivilattiaan. Kesäkuun puolessa välissä osallistuin ensimmäiselle livetanssitunnille Brysselissä. Olohuone ei ole enää ainoa tanssisalini.
Eeva-Mari Haikala
Kirjoittaja on kuvataiteilija ja freelance-kirjoittaja, joka on kiinnostunut tanssista ja liikkeestä niin vapaa-ajan harrastuksena kuin osana taiteellista työskentelyä.
Artikkelin kuvat: Eeva-Mari Haikala
