Karoliina Yli-Honko: Koreografisen oppimisprosessin hedelmällinen lopputulos
Jorma Uotisen ohjaama Kutsu 06 -teos on saanut muotonsa yhdessä Teatterikorkeakoulun ammattitanssijoille suunnatun koulutukseen osallistuneen työryhmän kanssa. Teos on hieno kokonaisuus, vaikka itse lopputulos ei tässä projektissa ole ollut pääasia, vaan koreografian oppiminen ja sen vaikutussuhteiden tutkiminen.
Kutsu 06
Ammattitanssijoille suunnattu koreografinen koulutusprojekti yhteistyössä Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalin ja Teatterikorkeakoulun Aikuiskoulutuksen kanssa
Koreografia: Esitys on rakentunut Jorma Uotisen ohjaamana yhdessä työryhmän kanssa; koreografisessa työskentelyssä on perehdytty neljään teemaan: aika, tila, muoto ja jatkuva liike
Musiikki: Kimmo Pohjonen, Åsmund Feididje, Kurt Weill
Valot: Niko Kurola ja työryhmä
KUTSU 06 -koulutuksessa: Sinikka Gripenberg, Mikko Heino, Johanna Ikola, Jaakko Jokio, Katariina Karlsson, Sara-Maija Kaustinen, Heli Koivuluoma, Marjukka Kärnä, Mira Laakkonen, Riku Lehtopolku, Pauliina Motturi, Anna-Liisa Parkkinen, Irene Räty, Kristiina Vähäsarja, Minna Stenvall
Kuopion nuorisokeskus 21.6.2006
Kuopio tanssii ja soi
Koreografisen oppimisprosessin hedelmällinen lopputulos
Kutsu 06 -teoksessa on ollut mukana 14 eri lähtökohdista ponnistavaa tanssijaa ympäri Suomea viime helmikuusta lähtien.
Prosessin neljä johtavaa teemaa ilmenevät selkeästi myös valmiissa teoksessa: aika, tila, muoto ja jatkuva liike ovat huomion kohteina. Aikaa ja tilaa teoksessa käsitellään vaihtelemalla tempoa ja sommitelmia. Välillä liike on aivan hidasta kävelyä ja toisinaan se yltyy voimakkaaksi ja nopeaksi. Uotinen hallitsee ryhmän käytön ja vaihtelut hyvin. Teos saa heti lisää vaikuttavuutta ja lisää sävyjä, kun tanssijoitakin on monta. Koreografia liikkuu myös aivan lattiatason polvien päällä tehdystä liikkeestä tuolien päällä seisomiseen.
Kutsu 06 -koreografiassa on onnistunutta säröä, joka tekee teoksesta mielenkiintoisen. Rosoisuus tulee pienestä liikkumavarasta ajoituksissa ja liikeradoissa, kun tanssijat melkein törmäävät toisiinsa, mutta lipuvatkin juuri ja juuri toistensa ohi. Ääripäiden korostaminen näkyy myös pitkissä ja vaikeissa asennoissa, kun pystyy havaitsemaan tanssijan jalan alkavan täristä. He näyttäytyvät inhimillisinä ja lihallisina persoonina. Tanssijoista huokuu keskittyneisyys ja takana olevan pitkän prosessin seestynyt tietoisuus.
Karoliina Yli-Honko
Kirjoittaja on estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti Liikekieli.comiin sekä estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org).
