On epäselvää, missä kohtaa esitys tarkalleen ottaen alkaa. Musiikki soi taustalla jo siinä vaiheessa, kun katsomo on vasta hiljalleen täyttymässä, tanssijat ottavat paikkojaan esitystilan etualalla viimeisten vielä etsiessä istumapaikkojaan. He katselevat kiinnostuneina, hieman uhmakkaina yleisöä. Kohta musiikki käynnistyy reippaammalla temmolla ja alkaa yksitellen vetää tanssijoita mukaansa kuin sätkynukkeja. On kuin rytmi riittäisi yksinään laittamaan kehot liikkeelle.
Frédérick Gravelin uutuusteos Usually Beauty Fails on konseptiltaan ilahduttavan raikas ja oivaltava. Esityksen kaava noudattaa klassista pop/rock-konsertin kaavaa, kappaleet vaihtelevat tanssittavista popteoksista räjähtävän rokkaaviin rutistuksiin ja tunnelmaa rauhoittaviin balladeihin. Esitys jäljittelee stadionkeikkojen tyylikeinoja jopa valosuunnittelua ja välispiikkejä myöten. Sympaattisissa spiikeissään Gravel viittaa esitykseen sanalla show, korostaen siten entisestään vaikutelmaa musiikkiesityksestä taustatanssijoineen. Gravel itse, jota useassa yhteydessä on tituleeratty 2010-luvun renessanssi-ihmiseksi, nähdään lavalla monessa roolissa: muusikkona, tanssijana ja bändin johtajana. On ilmeistä, että hän pitää räiskähtelevän teoksen lankoja käsissään, mutta tekee sen ikään kuin taka-alalta. Tanssiessaan ja soittaessaan hän on lopulta vain yksi esiintyjistä.
Usually Beauty Fails on tekijöidensä mukaan rakkaudenosoitus populaarikulttuurille ja tanssitaiteelle. Teoksen nimi viittaa nyky-yhteiskunnassa inflaation kokeneeseen ajatukseen kauneuden ylimaallisuudesta. Jos kauneutta on aiemmin pidetty jonakin ikuisena ja kuolemattomana, kulutusyhteiskunnan myötä sen arvo on kokenut romahduksen ja jäänteiden päälle on lyöty hintalappu. Kauneudesta on tullut kertakäyttötavaraa ja se on siksi tuomittu epäonnistumaan. Esityksen tunnelma ei silti ole pessimistinen, se päinvastoin tuntuu kokeilevan muita mahdollisuuksia ja etsivän jotain pintapuolista kauneutta kiinnostavampaa. Ehkä toivoa ei ole vielä menetetty.
Esitys ironisoi lempeästi rock ’n’ rollin kliseisintä kuvastoa. Rajut liikkeet jähmettyvät välillä poseeraukseen: on kuin tanssijat jäisivät sekunniksi paikoilleen sitä täydellistä valokuvaa varten, odottamaan salamavalon välähdystä. Myös rock-musiikkikulttuuriin usein liitetty vaatteiden vähyys ja riisuuntuminen joutuu esityksessä koomiseen valoon. Vaatteet lentävät villisti esiityjien päältä, mutta eleistä on riisuttu kaikki seksuaalisuus. Fetissinomaiset rockstarat palautetaan maanpinnalle, puolialastoman vartalon esitteleminen yleisöön vetoavana tehokeinona saa latteita piirteitä.
Vaikka koreografiat ovat selvästi tarkasti suunniteltuja ja moneen kertaan harjoiteltuja, kukin tanssijoista tuntuu tanssivan niitä omalla tyylillään. Liikkeet ovat samoja ja samanaikaisia, mutta jokaisen oma, yksilöllinen ote niihin näkyy selvästi. Ratkaisu tuntuu onnistuneelta, sillä pienet erot tuovat esitykseen rentoutta ja persoonallisuutta kokonaisuuden pysyessä kuitenkin huoliteltuna. Sitä paitsi, mitä olisi rock-konsertti ilman pientä määrää epäjärjestystä ja anarkiaa?
Heidi Vehmas
Kirjoittaja on Helsingissä asuva taidehistorian opiskelija, joka valmistelee parhaillaan gradua liikkuvista veistoksista ja tarkastelee tanssia kuvataiteen tutkijan silmin.
***
Frédérick Gravel: Usually Beauty Fails
Konsepti ja Ohjaus: Frédérick Gravel
Tanssijat: Francis Ducharme, Frédérick Gravel, Kim de Jong, Brianna Lombardo, Frédéric Tavernini, Jamie Wright
Sävellys: Stéphane Boucher, Philippe Braut
Muusikot: Stéphane Boucher, Philippe Braut, Frédérick Gravel, Hugo Gravel
Harjoittaja: Ivana Milicevic
Valot: Alexandre Pilon-Guay
Tekninen vastaava: Alexandre Pilon Guay
Ääni: Louis Carpentier
Vastaava tuottaja: Marie-Andrée Gougeon, Daniel Léveillé danse
Yhteistuotanto: Danse Danse in collaboration with 5ième salle de la Place des Arts (Montréal) ; Rencontres chorégraphiques internationales de Seine-Saint-Denis (France) ; Moving in November (Helsinki)
Tukijat: Conseil des arts et des lettres du Québec
Ennakkoensi-ilta: 30.10.2012, Kulttuurikeskus Stoa, Helsinki
Lue myös Emma Vainion ja Nina Khodorivskan artikkelit samasta teoksesta.
