Mitä tuntemattoman mielen alueelta, alitajunnasta ja unista kumpuaa kun valpastaa mielen kuuntelemaan? Tälle kehon sisätilan kuuntelemiselle on nykypäivän ihmisellä juuri tuskin aikaa.
Artikkeli
Mammu Rankasen teos Varjojen huone jatkaa samojen teemojen käsittelyä kuin hänen edellinen koreografiansa Musta. Teoksen aiheet ovat nousseet japanilaisen kulttuurin inspiroimana. Mammu on ammentanut koreografiaansa ajatuksia japanilaisesta tila-aikakäsitteestä ma sekä tilaa kuvaavasta sanasta oku.
‘Ma’ tarkoittaa ajan mittaan sekä henkisesti että fyysisesti koettua tilaa. Alkuperäiseltä merkitykseltään se on hiljainen tauko musiikissa, intervalli tilassa ja ajassa, jotka ovat yhteismitallisia. Ma voidaan ajatella myös kaksi asiaa toisiinsa yhdistäväksi sillaksi.
Varjojen huoneessa intervallina voidaan kokea esimerkiksi kahden seinän välinen tyhjä tila, tai laajemmin kaiken esitystilassa olevan – tanssijoiden, lavastuksen, valojen, musiikin ja yleisön – välinen tila. Ma:n ajatteleminen auttaa kiinnittämään huomion siihen, mikä ei näy. Se ikäänkuin luo näkymättömän verkoston kaiken ympärilläolevan välille.
Mammu Rankanen käyttää uudessa teoksessaan inspiraation lähteenä myös tilan käsitettä ‘oku’, mikä merkitsee sisintä tai sisempää osaa jostakin kokonaisuudesta. Arkkitehtonisesti oku tarkoittaa syvyyttä ja etäisyyden vaikutelmaa tarkasteltavassa tilassa – tila jatkuu taka-alalle. Perinteisen japanilaisen talon takahuoneen (oku) eli talon sisimmän olemuksen voidaan ajatella sijaitsevan jossakin varjoisassa nurkassa. Käsite viittaa myös salaiseen tietoon merkiten mielen syvyyttä, sisintä. Oku voi vaihtaa paikkaa ja se sijaitsee aina jollakin etäisyydellä tarkastelijastaan. Se on tavoittamaton. Sitä voi lähestyä, mutta ei tavoittaa. Sen sijaan se voi tavoittaa sinut.
Näiden käsitteiden pohjalta Varjojen huone -teos lähestyy pimeyttä ja varjoisuutta sekä tilallisena että mielentilallisena elementtinä. Mitä tuntemattoman mielen alueelta, alitajunnasta ja unista kumpuaa kun valpastaa mielen kuuntelemaan? Tälle kehon sisätilan kuuntelemiselle on nykypäivän ihmisellä juuri tuskin aikaa.
Mammu muistaa lapsuudestaan vaatekomeron, joka toimi lasten mökötyspaikkana. Kun siellä oli aikansa yksinään pimeydessä ja hiljaisuudessa, alkoi faktisesti kuulla omaa sisimpäänsä; sydämen lyönnit ja kehon kohinan. Oma sisätila laajeni ja täytti koko kaapin, ulkotilan. Samaa tunnelmaa Mammu pyrkii luomaan näyttämölle. Tanssijoiden pimennossa oleva sisätila laajenee näkyväksi ulospäin ja täyttää koko näyttämön.
Valosuunnittelija Tomi Humalisto on tutkinut paljaalle ihmissilmälle tavoittamatonta pimeää- eli infrapunavaloa. Teoksen tilallisina elementteinä toimivat pimeys, varjot sekä eriasteiset hämärän kohdat. Valot tuovat näkyviin salaperäisten henkien ja varjojen maailman sekä luovat arkkitehtonista hiljaisuutta, syvyyttä.
Sen mikä on tärkeää ja keskeistä, ei välttämättä tarvitse olla kaikkein näkyvimmällä paikalla. Usein juuri tärkein on piilossa, taka-alalla, sisimmässä. Suurin intensitteetti saattaakin olla paikassa, missä näennäisesti on vain vähän tilaa. Siellä on Varjojen huone.
Vera Nevanlinna
Tanssija ja koreografi
Mammu Rankasen teos Varjojen huone saa ensi iltansa Zodiakissa 14.2.2006