Panu Varstala — Tiedän, että huomenna kellon lähestyessä kuutta perhoset tulevat kylään tuttuun tapaansa ja reisien huuto vaikenee – hetkeksi.
Teak 5. krs to 28.10.2004 klo 16.40.
Ulkona paistaa aurinko ja Helsinki näyttää kauneimpia syyskasvojaan. Menen kohta saunaan, sitten ulos ja myöhemmin katsomaan tanssiryhmä Täpinän esitystä. Nälkä kurnii:
”Huomenna 29.10. klo 18 on ensi-ilta ja olo on yllättävän rauhallinen. Syksyn treenaus tuntuu kropassa huutavina takareisinä. Tiedän, että huomenna kellon lähestyessä kuutta perhoset tulevat kylään tuttuun tapaansa ja reisien huuto vaikenee – hetkeksi.”
Syksy on ollut varsin täyteläistä tanssin opiskelua: mukavia ihmisiä, uusia tapoja liikkua ja lukuisia hien kastelemia treenivaatteita.
Katson tyhjää muovista puolen litran Pepsi -pulloa, joka töröttää tietokoneen näppäimistön vieressä kuin mikäkin ikään. Taustalla on ilmoitustaulu ja lukuisat tiedot esityksistä, kursseista, konserteista, tapahtumista ja siitä, kuinka voin tilata henkilökohtaisesti suunnitellut hammassuojat, hammassuojat.
Odotan syyslomaa. Lihakseni, aivoni ja jokainen soluni kaipaavat lepoa.
En unohda viimeviikoista auringon paistetta Teatterikorkeakoulun saliin 709. Koulun Geneleceistä kuului Trio Töykeiden soittoa ja minä nautin jazz-tanssista.
Merkintöjä-palstalla Veli Lehtovaara ja Panu Varstala kirjoittavat elämästään ja ajatuksistaan Teatterikorkeakoulun Tanssitaiteen laitoksen opiskelijoina.
panu.varstala@teak.fi
veli.lehtovaara@teak.fi
Panu Varstala (kuva: Laura Malmivaara)
