Tuomas Lahti, Pariisi – halpatyövoima jyllää myös tanssialalla ja erot kansallisissa palkkatasoissa voivat tuottaa freelancerille ikäviä yllätyksiä.
Jonkin aikaa sitten olin kiinnostunut työskentelemään unkarilaisen koreografin kanssa. Kutsuttakoon häntä ”Zazaksi”.
Sain sovittua pariisilaiseen kahvilaan tapaamisen ryhmän erään tanssijan kanssa. Hänen tehtävänsä oli suorittaa ensimmäinen valinta. Olin aika yllättynyt, että tämäntapainen subjektiivinen ihmistuntemukseen perustuva valinta oli annettu tanssijalle, joka oli usean vuoden ajan ollut ryhmässä, mutta kuitenkin nyt jäämässä pois. Koreografi itse oli matkalla Budapestissa. Puolituntisen juttutuokion jälkeen minuun luvattiin olla yhteydessä lähipäivinä.
Muutaman päivän jälkeen sain soiton ”Zazalta” ja hän pyysi käymään luonaan. Juttelimme tulevasta teoksesta ja hän näytti myös aikaisempia töitään, haluten näin varmuuden sitotumisestani. Sain kutsun myös hänen uusimpaan esitykseensä, johon minun oli tarkoitus tehdä myöhemmin paikkausrooli.
Esityksen jälkeen aloin kysellä, milloin voisimme kohdata tanssin merkeissä studiossa, sillä toistaiseksi hän ei ollut nähnyt minun tanssivan. Sopivaa aikaa ei kuitenkaan tuntunut löytyvän, osaksi varmasti molemminpuolisten työkiireiden takia. Toisaalta joululoma lähestyi ja uuden teoksen harjoitukset alkaisivat heti tammikuun alussa. Jätin hänelle pari videotaltiointia teoksista, joissa olin tanssinut.
Sovimme uudesta tapaamisesta hänen toimistossaan, jossa puhuimme jo sopimuksista ja harjoitusaikatauluista. Samalla tutustuin myös ryhmän muihin tanssijoihin. Hän ei pitänyt elintärkeänä ”tanssinäytettäni”, vaan sanoi luottavansa ihmistuntemukseensa.
Pari viikkoa kului ja joulukuun lopussa soitin ”Zazan” sihteerille paperiasoissa, ja sain yllättäen tietää häneltä, etten enää kuulunutkaan tulevaan produktioon. Syy oli taloudellinen.
Minulle oli ehdotettu teoksen tekemiseen noin 1000 euroa/kk nettona, joka oli nyt leikattu noin 540 euroon/kk. Teoksen harjoitteluun oli varattu yhteensä noin puolitoista kuukautta. Olin neuvotellut ensimmäisestä ehdotuksesta, mutta päättänyt kuitenkin sen hyväksyä. Nyt minulle ilmoitettiin, että eräs unkarilainen tanssija oli hyväksynyt jälkimmäisen ehdotuksen ja tulisi näin halvemmaksi. Minulle uutta tarjousta ei ollut edes ehdotettu. Eniten harmittaa, ettei koreografi itse vaivautunut asiasta minulle ilmoittamaan.
Olisin ymmärtänyt valinnan, jos se olisi ollut perustunut tanssitaiteellisiin tekijöihin. Nyt tajusin kuitenkin, kuinka paljon jo pelkästään Euroopan eri valtioiden palkkatasoerot voivat vaikuttaa taiteellisiin valintoihin.
Kysymys onkin, mitä tällä ”säästöllä” saavutetaan? Halvempaan palkkatasoon kotimaassaan tottuneiden tanssijoiden pitäisi vaatia ainakin ulkomaisen työskentelymaan vähimmäispalkkaa, jotta palkkataso ei laskisi. Nyt kyseessä oleva palkka voi ehkä olla sopiva unkarilaiselle, mutta järjetön ranskalaiselle. Ryhmän tanssijoiden palkoissa on myös huomattavia eroja riippuen siitä, mihin palkkatasoon he ovat tottuneet, vaikka he ovat tasavertaisessa asemassa tanssijoina. Palkkatason lasku on alkanut freelance-tanssisektorilla Ranskassa jo näkyä. Euroopan rajojen avautuminen näkyy tälläkin alalla, eikä aina positiivisesti.
Tuomas Lahti
Kirjoittaja on Ranskassa asuva tanssija, joka on valmistunut Centre de danse contemporaine -koulusta Angersissa, Ranskassa 2001. Hän toimii Liikekieli.comin Ranskan kirjeenvaihtajana.
