Sonya Lindforsin maisterin taiteellinen opinnäyte QUEST! vyöryttää päälle lukemattomia mielikuvia. Koreografian liikekieleen kuuluu niin kävelyä, taidetanssia, show’ta kuin painiakin. Alaotsikko toden ja leikin rajalla kuvaa teoksessa limittyviä rinnakkaisia ja ristiriitaisia muotoja.
Sonya Lindforsin koreografia QUEST! toden ja leikin rajalla Teatterikorkeakoulun Teatterisalissa 12.3.2012 klo 14.00.
Koreografia ja ohjaus: Sonya Lindfors (TK-3), MA lopputyö
Lavastus: Camilla Nenonen (TaiK) ja Mika Haaranen (VÄS/TaiK)
Puvustus: Camilla Nenonen (TaiK)
Valosuunnittelu: Mika Haaranen (VÄS/TaiK)
Äänisuunnittelu: Joel Hypén (VÄS), MA lopputyö
Esiintyjät: Anniina Jääskeläinen (TT-3), Jaana Kovanen (TT-3), MA lopputyö, Jyrki Kasper
(TA-4), Jasmiina Sipilä (PEDA) ja Noora Nenonen (vier.).
Pian koreografiksi valmistuva Sonya Lindfors on näkynyt julkisuudessa paljon viime aikoina. Näkyvyys ilahduttaa. Olen seurannut vauhdikkaan taiteentekijän etenemistä Teatterikorkeakoulussa vuodesta 2006 aluksi samalla luokalla. Ymmärtääkseni Sonya on opiskellessaan jatkuvasti pyrkinyt kyseenalaistamaan määrättyjä muotoja. Tehtävä on vaikea, vaikka sen näkisi taiteen elinehtona. Energiseltä toimijalta on vaatinut sitkeää intoa ja rohkeutta laatia muun työn ohessa vastikään julkaistu taidepoliittinen Murha-kollektiivin Nuoren taiteilijan manifesti. Lindforsin opinnäyte QUEST! on eräänlaisen moninaisuutta vaativan manifestin ruumiillistuma. Se ravistelee ennakko-odotuksia tyylillisestä eheydestä.
QUEST!in työryhmä esiintyy heti alussa helposti lähestyttävänä. Viisi esiintyjää sujahtaa yleisön joukkoon. Vielä ennen teatterisaliin astumista koreografi Sonya Lindfors havainnollistaa katsojien siirtymiset valmentajan vihreän taulun avulla. Salin ensimmäisessä kohtauksessa esiintyjät kävelevät tilassa vääntyillen tuskanhuutoihin. Samalla koreografi lukee harlekiinityyppistä rakkausromaania, mikä lieventää tunnelman angstisuutta. Tanssijat näyttäytyvät yleisölle eri kulmista kadoten välillä matalalla roikkuvan katon alle.
Seuraavaksi kokoonnutaan piiriin. Ringissä esiintyjien parikontaktit sekoittavat painia ja akrobaattista tekniikkaa. Yhteenotot purkautuvat seesteiseen linjakkuuteen. Noora Nenosen ja Jyrki Kasperin duetto syntyy hellistä kosketuksista, joita rytmittävät terävät läimäisyt. Virittynyt läsnäolo näkyy värinänä. Liikkujien valovoimaisia persoonia pääsee tarkastelemaan läheltä. Maisterin taiteellista opinnäytettään tekevän Jaana Kovasen voima on säteilevää ja hillitöntä. Kovanen, Nenonen, Kasper, Anniina Jääskeläinen ja Jasmiina Sipilä hurmaavat leikkisällä karismallaan ja energisellä tarkkuudella. Yksikään ryhmän jäsen ei tunnu ulkopuoliselta.
Villin etenemisen rinnalla tanssijat pudottautuvat lapsenomaiseen hauskanpitoon. Esiintyjät edustavat tätä ihmisen maailmaa, jossa on naurua, lyöntejä, seksiä, vakavuutta ja herkkyyttä. He tarjoavat hyväksyvän tavan katsoa ihmistä ja elämää. Toistuvat lyönnit voisi lukea kuvauksena väkivallasta yhteiskunnissa tai parisuhteissa, mutta iskevien liikkeiden varioimisen seurauksena en enää tiedä, kuka on se paha joka lyö. Moralisoivaa sormea ei näy lavalla, vaan iloinen anarkia välkkyy esillä moniselitteisesti.
Teos huipentuu mielestäni himon tutkimuksena, joka on yhden tilaan levittäytyvän installaation teemana. Himo ajaa etsimään uusia reittejä, lämpöä ja raakuutta. Nykytanssissa lähestymistapa eroottisiin liikkeisiin on usein lähes kliinisen anatominen. Lindfors heittää kuitenkin nykytanssin kumihanskat nurkkaan ja näyttää, että QUEST!in esiintyjät heittäytyvät himokkaasti terävistä aistillisiin liikelaatuihin koko tekniikallaan ja tunneilmaisullaan.
Koreografi käsittelee monipuolista tanssitaustaansa lavalla älykkäästi. Tanssilajista toiseen ponnistetaan hersyvän ironisesti. Lopussa esiintyjät paljastavat bilevaatekerroksen ja tanssivat show’n, joka yltyy häpeilemättömään aktiin soolona täristen eri asennoissa. Näillä liikkeillä irtoaisi kruunu dancehall-kisoissa, mutta vastoin odotuksia esitys päättyy tanssijoiden istuuduttua katsomaan yleisöä vakavina. Teoksen kantamat merkitykset jäävät leijumaan tavoittamattomina. Katsojat antavat aplodit vasta salin ulkopuolella. Haikea loppu hämmentää.
Kevään trendivärit hehkuvat Camilla Nenosen suunnittelemissa puvuissa. Lavastus on Nenosen ja Mika Haarasen käsialaa. Suuri puinen taso ja taustakangas muovaavat tilakokemusta ja kehystävät liikettä. Haarasen valosuunnittelussa lavan näkymä kirkastuu ja vaihtaa väriä tunnelman mukaan. Liikuteltavat lamput keskellä tilaa ovat näyttävä elementti. Joel Hypénin opinnäytteenään luoma äänimaailma varioi tyylikkäästi popahtavista klassisempiin ja rytmikkäistä pidempiin linjoihin.
QUEST!in rakennetta sitoo kokeileva tekstin käyttö tanssin rinnalla. Näiden muotojen tarttumapintoja on kiintoisaa ja kiusallista havainnoida. Erään ryhmäkoreografian aikana näytetään tanssikritiikkiä muistuttavia lainauksia. Tämäkin analyysi roikkuisi liikkeiden rinnalla avuttoman naurettavana.
Käsiohjelmassa koreografi Sonya Lindfors kertoo etsineensä tanssin merkitystä ja tapoja kommunikoida. Omakohtainen tutkimustehtävä kurottelee moneen suuntaan. Teos onnistuu räväyttämään esille eri näkökulmia, tempaa katsojan konkreettisesti tilaan ja väläyttää hurman ja kauhun tuntemuksia. Uskoakseni teoksesta inspiroituu kuka tahansa. QUEST! on merkityksellinen kunnianosoitus monimuotoiselle tanssitaiteelle.
Elina Manninen
Kirjoittaja on tanssitaiteen ja kohta lisäksi valtiotieteen kandidaatti.
