Milla Koistinen: Cherkaouin teoksessa Myth kaikki ulkoiset puitteet ovat kohdallaan ja teoksessa on paljon hyvääkin, mutta myytit jäävät hennoiksi viittauksiksi ja teos kääntyy itseään vastaan muuttuen loppua kohden naurettavaksi uskonnolliseksi näytelmäksi.
Myth
Ohjaus ja koreografia: Sidi Larbi Cherkaoui
Koreografin assistentti: Nienke Reehorst
Musiikin ohjaus: Patrizia Bovi
Tanssi ja koreografia: Iris Bouche, Ann Dockx, Damien Fournier, Alexandra Gilbert, Milan Herich, Damien Jalet, Peter Jasko, Satoshi Kudo, Christine Leboutte, Sri Louise, James O’Hara, Ulrika Kinn Svensson, Marc Wagemans, Darryl E, Woods
Musiikki: Ensemble Micrologus: Mauro Borgioni/Giovanangelo Degennaro, Patrizia Bovi, Goffredo Degli Esposti, Gabriele Miracle, Gabriele Russo, Simone Sorini, Leah Stuttard
Lavastus: Wim Van de Cappelle, Sidi Larbi Cherkaoui
Puvut: Isabelle Lhoas, Frederick Denis
Puvustus assistentti: Stéphanie Croibien
Valot: Luc Schaltin
Tuotanto: Toneelhuis
Yhteistuotanto: deSingel, Théâtre de la ville Paris, Grand Théâtre de Luxembourg, Sadler’s Wells London, Fondazione Musica per Roma, Theater Im Pfalzbau Ludwigshafen, Concertgebouw Brugge, National Arts Center Ottawa
16.2.2008 Bryssel
Rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta mitä ja minne?
Belgian kaikki suuret nimet ovat lähes poikkeuksetta langenneet samoihin suuruudenhulluuden ansoihin viime aikoina. Isolla rahalla on tuotettu isoja teoksia, mutta sisältö on unohtunut matkan varrella jokaisesta teoksesta. Harmi sinänsä, sillä resursseja olisi yllin kyllin erinomaisista esiintyjistä alkaen. Jossain vaiheessa kaikille näyttää käyvän samoin; teostahti ylittää työkyvyn ja ideamäärän, joita sitten paikataan isoilla lavasteilla, erikoisilla esiintyjäkyvyillä ja eksotiikalla. Esityksiä katsoessa voi usein erehtyä luulemaan olevansa sirkuksessa eikä teatterissa. Eikä siinä sinällään ole mitään vikaa, mutta jos sisältöä ei ole muistettu laittaa kaiken kiemurtelun sekaan, niin pistän mieluummin rahani eläintarhaan tai freakshowhun kuin huonoon tanssi- tai teatteriesitykseen. Nämä ovat toki vain minun ajatuksiani ja isoon yleisöön kyseinen tyyli tuntuu uppoavan, mikäli suosionosoitukset seisaaltaan ovat jokin merkki jostain.
Sidi Larbi Cherkaouin teoksessa Myth kaikki ulkoiset puitteet ovat kohdallaan ja teoksessa on paljon hyvääkin, mutta myytit jäävät hennoiksi viittauksiksi ja teos kääntyy itseään vastaan muuttuen loppua kohden naurettavaksi uskonnolliseksi näytelmäksi. Lavastus on tyylikäs ja visuaalinen puoli toimii erinomaisesti. Lavalle on rakennettu valtava kirjasto kirjahyllyineen. Hylly on täynnä luukkuja, joista esiintyjät pääsevät kiipeilemään ja sekaantumaan lavan tapahtumiin. Esiintyjät koostuvat isosta ryhmästä tanssijoita, näyttelijöitä, ja musiikkiensemble Microloguksesta, joka on sijoittettu kirjaston ylimmälle hyllylle. Tanssijat ovat todella hyviä, teknisesti täydellisiä Cherkaouin materiaaliin, näyttelijät tuovat oman värinsä ja muusikot ovat taitavia. Tanssijat liikkuvat mustina varjoina ja ottavat loppua kohden yhä enemmän valtaa itselleen sotkien lihallisten kuvioita. Liikemateriaali on Cherkaouille ominaista pehmeää ja akrobaattista tanssia. Sitä katsoessa omaankin kehoon leviää pehmeän sulava olo. Välillä koreografiaan sekoittuu elementtejä kansantanssista, showtanssista, jazztanssista ja akrobatiasta. Jossain vaiheessa materiaalia tuntuu olevan liikaakin eikä sillä ole aina teoksen kannalta merkitystä. Teatterin ja tanssin yhdistely sekä uuden sirkuksen ja livemusiikin sekoitus samaan keitokseen ei ole helppoa. Harva onnistuu siinä hyvin ja etenkin isoissa produktioissa liitokset jäävät ohuiksi yrityksiksi tehdä jotain omaperäistä ja valtavan hienoa. Isommin ja enemmän tuntuu olevan Belgian nykytanssin tunnuslause ainakin suurten nimien kohdalla. Mutta liika on liikaa ja yksi ihminen ei voi mitenkään ohjata tai hallita kaikkea. Ei varsinkaan jos harjoitusperiodi on normaali muutaman kuukauden pätkä.
Myth sisältää useita viittauksia eri mytologiohin, joita tarjoillaan musiikin, tekstin, tanssin ja visuaalisin keinoin. Cherkaoui sekoittaa limittäin itää ja länttä kaikin tavoin. Tyylit vaihtelevat niin ideologiassa kuin tanssilajeissakin. Toteutus on päällisin puolin moitteeton, mutta punainen lanka on kadonnut jo alkumetreillä. Jos lavalle tuodaan muutama kehitysvammainen, yksi transvestiitti ja tanssiryhmä, se ei valitettavasti takaa onnistunutta lopputulosta. Olisi voinut toivoa Cherkaouin rakentavan oman myytin kaikesta materiaalista ja lähteistä, mutta teos tyytyy vain kuvittamaan mytologioita ja keskittyy lopulta kristinuskon myytteihin. Ajatuksellinen taso jää lapsellisen noloksi, vaikka esiintyjät, liikemateriaali, musiikki sekä visuaalisuus ovat korkeaa tasoa. Jos Mythiä katsoessa pystyy kuitenkin jättämään sisällöllisen ajattelun omaan arvoonsa, niin teoksesta voi taatusti nauttia. Se on mukavaa viihdettä ja kaunista katseltavaa.
Milla Koistinen
Kirjoittaja on tanssija ja Liikekieli.comin vakituinen kirjoittaja. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta keväällä 2004. Tällä hetkellä hän työskentelee Belgiassa useiden eri nykytanssikoreografien tuotannoissa.
