Tanssin Aika -festivaalin ilmaisesitykset Jyväskylän taidemuseossa näyttivät todeksi, että tanssi kuuluu kaikille. Molemmissa esityksissä päällimmäisenä hehkuivat elämänmyönteisyys ja huumori, itseironiakin.
Primavera Primadonna!!
Koreografia: Anna-Kaisa Hirvanen
Tanssi: Merja Leinonen
Äänikooste: Antti Viitamäki
Kantaesitys Jyväskylän taidemuseossa Tanssin Aika -festivaalillla 25.9.2010
Vuotti
Koreografia ja tanssi: Katariina Hiukka ja Paula Kettu.
Esitys Jyväskylän taidemuseossa Tanssin Aika -festivaalilla 25.9.2010
Tanssi kuuluu kaikille!
Viides Tanssin Aika on runsas tanssifestivaali millä tahansa mittapuulla tarkasteltuna. Sen kahdeksastatoista esityksestä kymmenen on ensi-iltoja. Tanssia on viety koko festivaalihistorian ajan sinne, missä ihmiset kulkevat: kaupungin kaduille tai vaikkapa matkakeskuksen ihmisvilinään. Näin festivaali on tietoisesti pyrkinyt romuttamaan tanssiin liisteröityä elitististä leimaa.
Myös ilmaisesitykset ovat kuuluneet Tanssin Ajan toiminta-ajatukseen alusta alkaen. Kuluvana vuonna Alvar Aalto -museo räjäytti yleisöpankin, ja samanlainen tungos oli Jyväskylän taidemuseon lauantaisissa esityksissä. Tuolloin estradin valtasivat tanssin harrastaja ja kaksi ammattilaista.
Esitykset näyttivät todeksi, että tanssi kuuluu kaikille. Molemmissa esityksissä päällimmäisenä hehkuivat elämänmyönteisyys ja huumori, itseironiakin. Ammattilaisen ja harrastajan tanssillisen ilmaisun keinot ovat jo lähtökohtaisesti erilaiset, joten vertailu tältä pohjalta on hedelmätöntä.
Primavera Primadonnan!! esiintyjän Merja Leinosen pitkäaikainen tanssin harrastaminen, samaten kuin esiintyminen useissa ammattilaisten ohjaamissa esityksissä, näkyi näyttämöilmaisussa. Leinosen olemus oli vapautunut ja tilan haltuunotto luontevaa. Anna-Kaisa Hirvanen tunsi tarkoin tanssijansa kyvyt. Ei siis ihme, että kantaesityksen saanut koreografia istui esittäjälleen kuin nakutettu.
Joskus päällimmäiseksi jäivät naisvoimisteluun liittyvät elementit; esimerkiksi mukaansatempaava katkelma tanssipartneriksi ehostetun jumppapallon kanssa. Vahvinta osaamistaan Merja Leinonen osoitti ylävartalon ja käsien liikeradoissa; lisäksi hän liikkui herkästi tunnetilasta toiseen. Esityksen äänimaailma/musiikkikooste istui kokonaisuuteen loistavasti!
Iltapäivätanssien toinen puoliaika alkoi vauhdikkaasti. Jo alkuasetelma oli herkullinen: kaksi naista (Katariina Hiukka ja Paula Kettu) astuu näyttämölle, vaihtaa tanssikengät jalkaansa, ja pian alkaa vinha meno polskan pyörteissä. Tanssijoiden vikkelät jalat polkivat permantoa ja kasvoilla vaihtelivat ilmeet toivosta pettymykseen. Odotukset ovat korkealla. Tuleeko kukaan hakemaan? Tulee! Ei sittenkään…
Esitys oli kuin pyörremyrsky, joka tempaisi mukaansa. Se nauratti hervottomalla huumorillaan, ja sitä vasten saattoi kuka tahansa tanssilavojen liepeillä norkoillut peilata tuntojaan. Ammattilaisuus näkyi kellontarkassa työskentelyssä, kehon hallinnassa sekä saumattomassa yhteistyössä. Lisäksi molempien esiintyjien mimiikka oli vertaansa vailla.
Moderni kansantanssi näyttää voivan hyvin.
Maija-Liisa Westman
