Veera Lamberg: Puolitoistatuntisessa Sangre flamencassa tanssi yksitoista tanssijaa yli kymmenhenkisen orkesterin säestämänä. Spektaakkelin ainekset olivat siis kasassa ja spektaakkeliksi esitys kasvoikin.
Karoliina Korpilahti: Yleisö taputtaa, huutaa ja vislaa. Taputtaa yhä edelleen seisten sinnikkäästi, kunnes ryhmä useiden minuuttien suosionosoitusten jälkeen suostuu jammailemaan lavalla vielä kerran.
Nuevo Ballet Español
Kuva: Petri Laitinen / Kuopio Dance festival 2009
Sangre Flamenca
Pääesiintyjät, ohjaajat ja koreografit: Rojas & Rodríguez
Tanssijat: Pilar Gonzalez, Cristina De La Vega, Maria Lopez, Raquel Tamarit, Emilio Ochando, Paco Berbel, Aitor Hernandez, Andres Fernandez
Muusikot: Omar Acosta (huilu), Maria Del Mar Fernandez (laulu), Maria Rosa Navarro (laulu), ”La Divi”, Daniel Jurado (kitara), Gaspar Rodríguez (kitara), Nicasio Moreno (sello), Thomas Potiron (viulu), Enrique Terrón (lyömäsoittimet)
Kantaesitys Madridissa 2008
Kuopio tanssii ja soi 2009
Antautuvaa tulkintaa ja nopeita jalkoja
Nuevo Ballet Españolin päämääränä on käsitellä flamencoa samalla tavalla kuin Tsuumi meidän kansantanssiamme. Tekijöidensä mukaan se yhdistää flamencoperinteeseen vaikutteita muista tanssilajeista ja pyrkii tuoreeseen, ikään kuin päivitettyyn versioon espanjalaistanssista. Tsuumin tavoin Nuevo Ballet Español oli ensimmäinen ryhmä maassaan, joka aloitti tämänkaltaisen pioneerityön.
Oli mielenkiintoista nähdä se heti seuraavana päivänä Tsuumin teoksen näkemisen jälkeen ja peilata ryhmiä toisiinsa; ei voinut muuta kuin ihailla kulttuurierojen tuomaa rikkautta. Tsuumiin verrattuna heräsi tosin myös kysymys siitä, olisiko espanjalaisryhmällä potentiaalia rikkoa perinnettä vieläkin enemmän sitä silti kunnioittaen.
Minulle esitys näyttäytyi lopulta hyvin traditionaalisena ja usein olisi ilmeisesti tarvittu syvempää flamencotaiteen asiantuntemusta paljon mainostetun ”uuden ja päivitetyn” materiaalin löytämiseksi teoksesta.
Koreografian teokseen Sangre flamenca olivat tehneet ryhmän perustajat Rojas ja Rodríguez, ja puolitoistatuntisessa teoksessa tanssi yksitoista tanssijaa yli kymmenhenkisen orkesterin säestämänä. Spektaakkelin ainekset olivat siis kasassa ja spektaakkeliksi esitys kasvoikin. Tanssijat ovat uskomattomia virtuooseja ja perinteiseen tyyliin tehdyt puvut näyttäviä.
Varsinkin ryhmän päätähdet ja esityksen koreografit Rojas ja Rodríguez ovat todella karismaattisia esiintyjiä ja antavat näyttämöllä kaikkensa. Hillittyyn suomalaiseen esitystapaan tottuneena tämä ylitsepursuava tulkintatapa oli jotenkin kovin sykähdyttävä. Miksi ihmeessä paljon tuntuu meille suomalaisille tarkoittavan usein liikaa? Näkisin mielelläni useammin tuonkaltaista heittäytymistä.
Välillä koreografian viitteissä muihin tanssilajeihin on vähän liikaa yrityksen makua kuten kohtauksessa, jossa naistanssijat tekevät käsiliikkeitä maassa istuen kuin balettikuoro ikään. Lopputulos on kaikesta huolimatta nautinto katsoa, sillä ryhmä on hyvin yhtenäinen ja kaikissa aksenteissaan äärettömän tarkka.
Nuevo Ballet Español sai täydeltä katsomolta hurjat aplodit ja osa yleisöstä osoitti suosiotaan seisaaltaan. Loppuhuipennuksena yksi laulajista intoitui kiitosten jälkeen tanssimaan koko muun ryhmän kannustamana, jolloin näimme vielä kiinnostavan hetken jotenkin intiimiä fiilistelyä.
Veera Lamberg
Kirjoitttaja on Lontoon Labanista kesällä 2008 valmistunut tanssija.
Kolminkertainen Olé-huuto Ángel Rojasille ja Carlos Rodríguezille ryhmineen
Olen iloinen siitä, että koko Kuopion musiikkikeskuksen suuri sali ihmisiä arvosti ryhmää ja sen taituruutta. Nuevo Ballet Español villitsee yleisön, mutta ei halvoilla tai helpoilla keinoilla – vaikka teos onkin tuotteistettu show.
Perinteiden uudistajia
Rojasin ja Rodríguezin liikekieli pohjautuu flamencon konventioiden rikkomiseen tai kyseenalaistamiseen ja näiden epäkonventionaalisten liikkeiden tai asentojen yhdistämiselle perinteisemmän flamencoliikkeen kanssa.
Tanssijat käyttävät paljon ylävartaloaan, jota taivutetaan eteen alas rullaten tai kohotetaan taaksepäin taivuttamalla. Kädet ovat kulmikkaat ja lähellä vartaloa pitkien ja kattoa kohti kurkottavien käsien sijaan. Leimallista Rojasin ja Rodríguezin koreografioille on juuri pehmeästi liikkuva ylävartalo.
Koreografia saa ilmavuutta ja ryhtiä, kun käsien kulmikkaita tai pyöreitä asentoja yhdistetään suoriin kädenliikkeisiin. Illan aikana toistui esimerkiksi käden nosto suorana ylös yksi kerrallaan Rojasin ja Rodríguezin ”signature”-liikkeiden välissä. Koreografioissa yhdistyvät niin ikään flamenco ja nykytanssi, josta uuden polven flamenco ammentaa.
Konventioiden rikkominen ei kuitenkaan ole itsetarkoituksellista ja siksi liikkeestä ei tule teennäisen oloista. Tanssijoiden persoonallisuus tulee hauskasti esiin kun kaikkien ei tarvitse pitäytyä samassa muotissa. Naisten Zalamerías ja ensemblen miesten El Alma tanssitaan ilahduttavasti kastanjettien kanssa.
Persoonallista ja dialogista ilmaisua
Rodríguez on leikkisä ja veijarimainen hurmuri, joka pitkässä Interno-soolossa hämmästyttää aaltoilevilla koputussarjoilla, jotka sulavat pehmeisiin piruetteihin. Pidin aivan erityisesti kohdasta, jossa muusikot hiljenivät ja antoivat tilaa koputuksen vivahteikkaalle rytmiikalle.
Hiljaa täsmällisesti koputtaminen ja koputuksen volyymin vaihtelu aivana hiljaisesta kovaan on osoitus äärimmäisen hyvin hallitusta tekniikasta.
Rojas puolestaan on Barrutando-soolossaan vakava ja vähäeleinen. Hän kiteyttää ilmaisun pienen pieniin eleisiin, joihin tiivistyy paljon tunteita. Rojas ilmentää teknistä ja taiteellista lahjakkuuttaan yksinkertaistamalla. Liikkeet puhuvat minimaalisuudessaan paljon.
Tanssiryhmän taiteellisten johtajien duetot ovat upeita vastavuoroisuudessaan ja dialogisuudessaan. Illan yksi liikuttavimpia hetkiä on kun Rojas ja Rodríguez nojautuvat syleilemään toisiaan vajoten yhä lähemmäs toisiaan ja alemmas kohti lattiaa.
Aksentointi ei ole jäykkää, kuten esimerkiksi flamencossa on totuttu näkemään miten liikesarja päättyy voimakkaaseen aksenttiin musiikin viimeiselle tahdille, johon ikään kuin purskautetaan ulos sarjan aikana nostatettu tunnelma tai energia – mutta pysähtyen.
Tällä kertaa oli aivan mahtavaa nähdä tanssijoiden kyllä aksentoivan samaan tapaan koputuksia voimistamalla, mutta kun olisi odottanut yläkropan puristusta niin sitä ei tullutkaan. Ylävartalo olikin pehmeä, liike jatkuu ja muuttuu. Luonnollisesti jämäkkyyttäkin löytyy tarvittaessa.
Sulavan kokonaisuuden taiturit
Esityksen alkunumeron Sangren aikana tuumin, että jäävätkö muut tanssijat Rojasin ja Rodríguezin karisman varjoon. Alkunumerossa näin tapahtui, mutta ei onneksi sen jälkeen. Rojas ja Rodríguez osoittivat koreografista älyä ja kokonaisuuden hallintaa numeroiden sijoittelulla.
Naistanssijoille oli omat numeronsa, jossa he saivat loistaa, samoin muille miestanssijoille. He malttoivat antaa muille tarpeeksi omaa aikaa lavalla.
Taiteilijakumppanukset Rojas & Rodríguez ovat löytäneet onnistuneen tien ilmaista itseään flamencon keinoin.
Uuden flamenco-sukupolven koreografi-tanssijat hallitsevat moniulotteisen koreografisen ilmaisun, tyylikkään kokonaisilmeen luomisen ja perinteiden kunnioittamisen niitä uudistavalla tavalla. Yksinkertaisesti: upea esityskokonaisuus. Olé con olé y olé!
Karoliina Korpilahti
Helsinkiläinen filosofian maisteri, tanssin havainnoija, esteetikko ja kulttuurituottaja
