Taru Tuhkanen: Jotakin aivan muuta?
Kansallisbaletin upean ballerinan Minna Tervamäen ilta koostui kolmesta teoksesta, joista hän oli tehnyt ensimmäiseen teokseen koreografian itse. Toinen teos oli Minna Pahkisen korografia ja kolmas Isira Makukoluwen. Koreografiat olivat eri tyylisiä, mutta nämä kolme teosta erilaisin maustein tekivät illasta varsin mielenkiintoisen.
Jaana Puupponen, Minna Tervamäki, Francis Guardia (Kuva: Ofer Amir)
Something Else?
Koreografia: Minna Tervamäki
Tanssijat: Francis Guardia, Jaana Puupponen, Minna Tervamäki
Musiikki: Apocalyptica, Yann Tiersen, Kodo, Ondekoza
Valot: Mikki Kunttu
Puvut: Kalle Kuusela (Kone Helsinki)
Äänisuunittelu: Petteri Laukkanen
Sepia longa, aspectus brevis
Koreografia ja tanssi: Virpi Pahkinen
Alkuperäissävellys ja urut: Gunnar Idenstam
Tabla: Jonas Sjöblom
Valot: Magnus Pettersson
Puku: Helene Thorsell
Labile
Koreografia: Isira Makuloluwe
Tanssija: Minna Tervamäki
Musiikki: Jennifer McConachie
Valaistus: Harry Picot
Puvut: Dominique Fabreque
Kansallisoopperan Alminsali 9. ja 10.12.2005
Jotakin aivan muuta?
Minna Tervamäen teos Something Else oli nimensä mukaan varsin erilainen. Jo alussa tanssija Jaana Puupposen muskelit näyttävä selkä ravisteli minut katsojana näkemään ballerinan tyllihörhelöiden alta paljastuvan ihmisen.
Minna Tervamäki kertoi teoksessa omasta elämästään, äiti-tytär suhteen päättymisestä, kasvamisesta aikuisuuteen äidin poismenon jälkeen, omasta työstään ja omasta kehostaan, ballerinan osasta. Näkökulma oli hyvin vahvasti oma. Varsinkin Jaana Puupposen ja Minna Tervamäen yhteistanssi vannemekossa kertoi tarinaa pyrkimyksestä pois roolista sekä pelosta oman kehon fyysisistä heikkouksista. Värisevät jalat saivat oman painotuksen, koska Tervamäki loukkasi yli vuosi sitten toisen jalkansa ja oli melko pitkään sairaslomalla.
Minna Tervamäki, Jaana Puupponen ja Francis Guardia ovat kaikki upeita tanssijoita. Jaana Puupposen vahva ja massiivinen persoona, Francis Guardian eteerisen herkkä olemus yhdistettynä Minna Tervamäen linjakkaaseen selkeyteen toimivat erinomaisesti yhdessä, tukien toinen toistaan. Kohtaukset oli rakennettu draaman tajua ymmärtäen.
Mikki Kuntun valot loivat yhdessä musiikin kanssa massiivisen ja jylhän taustan koreografialle. Kalle Kuuselan puvut paljastivat kauniisti, mutta ei liikaa.
Tervamäen liikekieli on hänelle tutuinta, upeaa balettia. Kun ottaa uusia askeleita vieraalla maaperällä (koreografia) on erinomainen lähtökohta ponnistaa itselle vahvasta lähtökohdasta (baletti liikekielenä). Koska Oopperan tämänhetkinen linja on tuoda näyttämölle paljon pienoisbaletteja nykytanssin sijaan, soisinkin mieluummin Minna Tervamäelle tilaisuuden viedä teoksen suurelle näyttämölle kuin siellä nähdyt muutaman ulkomaisen koreografin oudot ja mitäänsanomattomat teokset.
Virpi Pahkisen teos Sepia longa aspectus brevis oli tunnelmaltaan temppelimäinen. Se oli samaan aikaa hyvin mystisen itämainen ja kristillisen ortodoksinen. Teos oli liikekieleltään selkeästi poikkeava sekä ensimmäisestä että viimeisestä teoksesta. Pahkisen teos on nykytanssia, kun taas muut teokset olivat pienoisbaletteja. Yhteistä kaikille kolmelle teokselle olivat kauniit kädet. Pahkinen on näistä kolmesta lähimpänä itämaisen tanssin käsien liikettä.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin Pahkisen tanssia/koreografiaa. Etsin jonkin aikaa yhtymäkohtaa, minne tämä teos sijoittuu Tervamäen illassa. Mielestäni tämä täytti illassa kohdan: mieli, henkisyys ja valinta.
Kolmas teos Isira Makukoluwen Labile käsitteli Ballerinaa. Elää elämä kauniisti, keskittyä liikkeeseen, eiku.. Välillä tarvitaan kunnon kypärää päähän, että kestää tämän maailman potkut. Olla näyttämöllä, esittämättä mitään.. niin… jotakin aivan muuta?
Taru Tuhkanen
Tanssin katsoja
