Taru Aho: Miltä tanssiminen tuntuu -projekti sai alkunsa vuonna 2020 työparini Wilhelm Blombergin kanssa käydyistä keskusteluista. Vaihdoimme ajatuksia nykytanssijan monimuotoisesta identiteetistä ja muuttuvasta ammattikentästä. Pohdimme, mihin tanssijan koulutus valmistaa, kun
Writing Movement -hankkeen kirjoitustyöpajan toisella kerralla aiheena oli suunnittelijoiden työ tanssiteoksessa. Alustajina vierailivat äänisuunnittelija Tuuli Kyttälä, valosuunnittelija Mia Kivinen sekä pukusuunnittelija Karoliina Koiso-Kanttila.
Ensihuomioni kiinnittyy väreihin. En ole hempeiden pastellisävyjen ystävä, mutta Jana Unmüssigin Colour, Colour –teos tarjosi minulle aivan ensiksi värielämyksen.
The students of International Performance Research (MA) write about their experiences during Baltic Circle International Theatre Festival for Liikekieli.com. Feel free to comment, question and give some feedback on Armanc Yildiz’s review of Our Social
Saksalaisen koreografin Thomas Lehmenin teoksessa ”Bitte” Lehmenin lisäksi näyttämöllä olevat tanssijat Herman Heisig, Eeva Muilu, Vera Nevanlinna ja Liisa Risu esittävät toinen toisilleen pyyntöjä ja toteuttavat niitä liikkeen, kehon asennon
Tanssija-koreografi Eeva Muilun ryhmäkoreografia Kvintetossa yhdistyvät minimaalisuus ja kehollinen leikkisyys. Teoksessa palataan lapsenkaltaisen maailmantutkimuksen tilaan – kysymisen ja ihmettelyn maailmaan.
Kulttuurivaihtoon, kehitysyhteistyöhön, eriarvoisuuteen, liikkumisvapauteen ja rahaan liittyvät kysymykset, ongelmat ja tavoitteet nousivat pintaan lähes päivittäin matkan aikana. Oma oleminen ja suhtautuminen oli ratkaistava jollakin tavoin. Maailmanlaajuiset kysymykset asettuivat kahden ihmisen
Tärisevän naisen tissit roikkuvat kohti maata. Videokuvaan tätä, enkä tiedä mitä ajattelisin siitä, että kuvaan.
Zangbetot ovat voodoo-traditioon liittyviä ”yönvartijoita”, heinäpaalin oloisia olioita tai asuja, joiden sanotaan liikkuvan henkien voimalla.
Video: Sienen alla
Havainnoin sellaisia asioita kuin liskon olemus. Kuinka sen maha on asettunut maata vasten. Ja jännitys ja energian suunta sen kehossa on kun se lähtee liikkeelle. Tunnen tämän myös omassa kehossani.
Jossain vaiheessa ymmärrän, että esiintyjät ovat yhteisestä tapahtumastamme luultavasti hämmentyneempiä kuin minä. Tapahtuma ei olekaan aivan arkipäiväinen. Miltähän tuntuu seistä lavalla ja katsoa täyskatsomollista alastomia ihmisiä?