Taru Aho: Miltä tanssiminen tuntuu -projekti sai alkunsa vuonna 2020 työparini Wilhelm Blombergin kanssa käydyistä keskusteluista. Vaihdoimme ajatuksia nykytanssijan monimuotoisesta identiteetistä ja muuttuvasta ammattikentästä. Pohdimme, mihin tanssijan koulutus valmistaa, kun
Postmodernia kohtaan on viime aikoina virinnyt uutta kiinnostusta, ja käsite näyttää olevan suomalaisen tanssin kentällä ajankohtaisempi kuin koskaan.
Pirinää Kun Liikekieli-lehden päätoimittaja Veera Lamberg otti yhteyttä ja pyysi kirjoittamaan verkkolehden juhlavuosijulkaisuun, ajattelin että voisi olla mielekästä keskustella entisten, vuonna 2009 ja 28-vuotiaana vastavalmistuneena, kirjoittamieni kolumnien kanssa. Haluankin tähän
Writing Movement -hankkeen kirjoitustyöpajan toisella kerralla aiheena oli suunnittelijoiden työ tanssiteoksessa. Alustajina vierailivat äänisuunnittelija Tuuli Kyttälä, valosuunnittelija Mia Kivinen sekä pukusuunnittelija Karoliina Koiso-Kanttila.
Yleisö kuuntelee Dmitri Šostakovitšin Leningrad-sinfonian allegrettoa paahtavien punaisten spottivalojen alla istuen. Muuta ei tapahdu noin kuuteen minuuttiin. Sen jälkeen Elina Pirisen teoksessa tapahtuu sitten senkin edestä. Voi kyllä!
Seitsemäs Tanssin Aika -festivaali oli jo perinteiseen tapaan vuorossa Jyväskylässä syyskuussa. Se sai pohtimaan tanssin tilaa ja tilausta: kuinka se heijastaa ympäröivää maailmaa tai tarvitseeko sen ylipäätään heijastaa mitään.
Historiassaan toista Aerowaves -kiertueverkoston Spring Forward -festivaalia juhlittiin elokuun viimeisenä viikonloppuna Bassano del Grappassa, Italiassa. Kolmen päivän aikana nähtiin 15 teosta, jotka esittelivät nuoria tanssintekijöitä ja antoivat kuvaa tanssin nykyhetken