Kati Korosuo: Tyylikäs nykytango
Martin Heslopin ja Minna Tuovisen uutuusteos on nimensä näköinen, miellyttävän taidokas nykytanssiteos. Tangoakin on mukana liikemateriaalissa ilahduttavan sujuvasti nykytanssiin yhdistettynä.
Kuva: Martin Heslop
Tango for the emotionally famous
Koreografia: Martin Heslop, Minna Tuovinen
Tanssijat: Teemu Kyytinen, Reija Wäre, Martin Heslop, Minna Tuovinen
Valosuunnittelu: Pasi Pehkonen
Musiikki: Misha Alperin, Kurt Weill, J. S. Bach, Peggy Lee, David Shea, Radiohead, Astor Piazolla
Lavastus: Martin Heslop, Minna Tuovinen
Asut: Minna Tuovinen
Tiedottaja: Jutta Heikkilä
Tuotanto: As2wrists Dance Company, Suomen Kulttuurirahasto, Valtion tanssitaidetoimikunta
KokoTeatteri, Helsinki 3.-26.10.2006
Tyylikäs nykytango
Tango for the emotionally famous on nimensä näköinen, miellyttävän taidokas nykytanssiteos. Tangoa on mukana liikemateriaalissa ilahduttavan sujuvasti nykytanssiin yhdistettynä. Vielä enemmän koen tangon kuitenkin näkyvän teoksessa tunnelman tasolla, luoden ikään kuin juhlavuuden verhon tapahtumien kululle.
Parisuhteisen ja dramaattisen oloiset kohtaukset rajautuvat musiikkikappeleiden vaihtumisen myötä. Teokseen valittu musiikki alleviivaa ponnekkaasti aina kyseessä olevaa tunnelmaa. Myös vaihdosten väliin jäävä hiljaisuus taittuu äänimaailmaksi puulattian naristessa, tömistessä ja suhistessa tanssijoiden liikkeen alla.
Yksinkertainen lavastus, minimalistinen puvustus sekä lämmin ja pehmeä valo tukevat tyylikästä kokonaisuutta erinomaisesti. Tanssijat ovat taitavia niin liikkeen kuin tunteidenkin tulkinnassa. Erityisesti vaikutuin Reija Wäreen lavallaolosta. Hän on liikeartikulaatiossaan omaa luokkaansa, ilmaisuvoimassaan puhdas ja uskottava. Tunteiden kirjon moninaisuudesta poimin Martin Heslopin parhaimmillaan härnäävänä ja Teemu Kyytisen leikkisänä. Tasapainottavaksi koossapitäjäksi tulkitsin vaisuhkon Minna Tuovisen.
Hetkittäin koreografioidun tuntuiset katseen hakemiset ja väistämiset verottivat tavallisuushakuista olemista. Tehdyn tuntua vilahti myös joissakin teatraalisen oloisissa eleissä. Teos liikkuu saippuaoopperan tapaan herkästä ja kauniista yhdessäolosta pelimäiseen sokkoleikkiin, väkivaltaisesta riitelystä intiimiin flirttiin.
Kohtaamiset ovat sopivan intensiivisiä, tunteellisista konflikteista huolimatta liikkeellisesti aina erittäin (ehkä jopa tarpeettomankin?) sulavia. Paljon tulee sanottua, mutta paljon jää myös sanomatta. Liikettä on myös paljon: ketteriä nostoja, toimivia kontaktikikkailuja, painon antamista ja vastaanottamista.
Koen, ettei esitys oikeastaan ala mistään eikä pääty mihinkään. Ainoastaan esiintyjien tilaan tulo ja tilasta poistuminen rajaavat sen hetken, jonka yleisö saa olla osa tätä tunteellisesti kuuluisien maailmaa. Olo jäi kevyeksi ja levänneeksi. Liikemateriaalin ja tunteiden runsaus ei tuntunut tukkoiselta, vaan virtaavalta kuin elämä itse parhaimmillaan. 
Kati Korosuo
Kirjoittaja on helsinkiläistyvä Turun konservatorion (2005) ja Tukholman Danshögskolanin (2006) tanssilinjoilta valmistunut Mewiä kuunteleva ja nenäsuihke-addiktioon taipuvainen freelance-tanssija, jonka mielestä teatteritanssin työehtosopimuksessa voisi olla jokin liian varhaisia aamuesityksiä rajoittava pykälä.
k_korosuo@hotmail.com
