Pohjoismaisia ja balttilaisia tanssitaiteen ammattilaisia kokoava Kedja Maarianhamina on parhaillaan käynnissä Ahvenanmaalla. Sen kunniaksi Liikekieli.com julkaisee yhden Kedja Writing Movement -apurahalla kirjoitetun artikkelin, jossa tanssitaiteilija Maija Ikonen pohtii kinesteettistä empatiaa haastattelujen ja kirjallisuuden kautta. Liikekieli.com oli yksi kahdeksasta Kedja Writing Movement -osahankkeen partnerista.
Tanssi on kulttuurin tuote ja inhimillisen olemisen toimintamuoto. Mutta miten ja miksi tanssi voi tuottaa ja toteuttaa ihmisyyttä, inhimillisyyttä? Kaksi tanssikentän erilaista toimijaa pohtivat ihmisenä olemista ja työtään tanssin parissa kinesteettisen empatian valossa.
Anniina Kumpuniemi on toiminut tanssin ammattilaisena 17 vuotta ja ammattimaisesti 22 vuotta. Hän työskentelee Tanssiteatteri MD:ssä Tampereella. Matti Haaponiemi on tanssinut aktiivisesti kolme vuotta. Hänellä ei ole tanssin ammatillista tutkintoa, mutta usean vuoden kokemus kontakti-improvisaatiossa.
Kinesteettisestä empatiasta
Kinesteettinen empatia tarjoaa työkaluja toisen yksilön kokemuksien havaitsemiseen ja eläytymiseen. Empatian käsite itsenäistyi 1900-luvun alussa etenkin filosofi Edith Steinin tutkimustyön tuloksena. Tutkija Jaana Parviainen käsittelee aihetta samannimisessä artikkelissaan Kinesteettinen empatia (2002). Hänen mukaansa ”empatiassa on kyse ennen kaikkea siitä, mitä ja miten voimme tietää toisen kokemuksesta.” Se ei koostu pelkistä aistihavainnoista, esimerkiksi kuulemisesta ja näkemisestä tai niiden jäljittelystä, vaan on erityislaatuinen autonominen akti. Tämän vuoksi toisen liikekokemuksiin asettuminen auttaa myös kokemuksien ymmärtämisessä. Kinesteettisen empatian kokemukset voivat siten avautua kanavana toisen ymmärtämiseen.
Steinin empatiakäsityksen mukaan emme ole vangittuja yksilöllisyytemme rajoihin, vaan voimme saavuttaa toisenlaisen maailman ilmenemisen: empatia mahdollistaa yksilöiden välisien kokemuksien jakamisen ja siten erilaisten näkökulmien kokonaisvaltaisen ymmärtämisen. Empaattisen kokemisen myötä on mahdollista löytää eri perspektiivejä toisen yksilön kokemismaailman hahmottamiseen.
Kinesteettinen empatia tanssijan työkaluna
Tanssin parissa työskentelevä henkilö saattaa herkästi tunnistaa ja tunnustaa kinesteettisen empatian kokemuksia, mutta niiden sanallistaminen vaatii hetken hengähdystauon. Kuinka käsitellä tietoutta, joka kumpuaa liikkeestä, toisen kohtaamisesta ja koskettamisesta?
Tanssija-koreografi Anniina Kumpuniemi lähestyy kinesteettistä empatiaa tärkeänä välineenä ihmisten keskeisessä vuorovaikutuksessa. ”Ymmärrän kinesteettisen empatian yhtenä ihmisen elintärkeänä, toiminnallisena ominaisuutena. Empatian tunteet rakentavat erilaisia ymmärryksen tasoja, joiden avulla voi kiinnittyä psyykkisesti ja fyysisesti toisen ihmisen kokemismaailmaan. Kokemukset ohjeistavat päivittäisen toiminnan kulkua: miten olla ihminen, miten käyttäytyä toisten kanssa. Kinesteettinen empatia elää jokaisessa ihmisessä ja elollisessa olennossa”, Kumpuniemi kertoo.
Kinesteettinen empatia toimii tärkeänä työkaluna oman ajatuksen välittämisessä ja selventämisessä toiselle. ”Koreografina ohjeita antaessani toivon ja oletan, että vastapuoli osallistuu dialogiin. Vuoropuhelun avulla voin kohdata toisen liikkeellisellä tasolla. Se auttaa etsimään keinoja liikkeen vastanottamiseen ja antamiseen: kuinka avata liikettä ja imeä pieniäkin liikkeen yksityiskohtia. Työtapoja on toki useita erilaisia. Toiset sanallistavat enemmän kuin toiset”, Kumpuniemi kertoo ja jatkaa: ”Yhteyden hakeminen on luonnollista tekemisen ja liikkeen kautta. Empaattinen liikkeeseen samaistuminen on kommunikaatiota. Ikinä ei voi olla varma kuinka liikkeellinen viesti otetaan vastaan ja löytyykö siitä hedelmällisiä tarttumapintoja.”
Empatian pohtimisesta keskustelu avautuu kohti nykytanssin katsomista. ”On mielenkiintoista, että nykytanssin koetaan olevan vaikeasti ymmärrettävää taidetta. Pelko ei-ymmärtämisestä saattaa hyvinkin vähentää nykytanssiyleisön katsojakuntaa. Toisaalta jokaisella on mahdollisuus ymmärtää toista ruumiillisella tasolla, empaattisesti, ja siten kokea myös tanssia empaattisesti. Täten kaikilla on mahdollisuus ymmärtää tanssia omista lähtökohdistaan, omilla nyansseillaan. Mahdollisuus ruumiilliseen ymmärtämiseen löytyy jokaisesta”, Kumpuniemi miettii.
Voiko siis oman ruumiillisuuden ja empatian taidon tiedostaminen olla hankalaa?
Kontakti-improvisaation fysiikkaa ja kemiaa
Kontakti-improvisaatio on tanssia, jossa tanssijat improvisoivat liikettä ja ovat samalla ruumiillisessa kontaktissa toisiinsa. Yhteinen tanssi voi löytyä ruumiin painon jakamisella, kosketuksella, oman ja toisen tilan hahmottamisella ja yhteisellä energialla.
Tanssija Matti Haaponiemi kuvaa kinesteettistä empatiaa liikkeelliseksi kieleksi. ”On arvokasta, että kanssatanssijalle ei automaattisesti voi syöttää omaa liikkumisen tapaa, vaan yhteinen tanssihetki on jaettu kokemus. Liikkujien välille muodostuu ruumiillinen dialogi: mitä on nyt ja miten voisimme liikkua yhdessä?”, Haaponiemi kuvaa. Yhteisessä tanssissa toiseen samaistuminen johtaa ja samaan aikaan luo liikettä. ”Kontakti-improvisaatiota voisi verrata vaikka pöytätenniksen pelaamiseen ja sen opettelemiseen. Toinen pelaaja ei voi pommittaa vastustajaa nopeilla syötöillä, jos vastustaja ei tiedä sääntöjä tai hänellä ei ole kokemusta pelaamisesta. On tultava paria vastaan ja yhdessä tunnistaa, etsiä, löytää, kadottaa. Ruumiillisen tiedon vaihto on tärkeää, koska vaihto tapahtuu nyt”, hän jatkaa.
Haaponiemi on aktiivinen toimija Tampereen kontakti-improvisaatiokentällä. Hän ohjaa sekä osallistuu viikoittain improvisaatiotunneille. Tunneilla käy monenlaista liikkujaa, ja kaikki tanssivat omista lähtökohdistaan käsin. Osallistujat ovat niin tanssin ammattilaisia kuin muiden alojen osaajia, ja tärkeää onkin ryhmän avoimuus ja vastaanottavaisuus: ketään ei suljeta ulkopuolelle. Tunneille osallistutaan erilaisten motivaatioiden kannattelemana. Toiselle kosketus ja läheisyys ovat tärkeitä, toiselle tanssitekniikka. ”Toisille kontakti-improvisaatio on enemmän fysiikkaa, toisille enemmän kemiaa”, Haaponiemi kiteyttää.
Tanssi-improvisaatio luo tietoa
Anniina Kumpuniemen mukaan kinesteettistä empatiaa voi hyödyntää improvisaatiossa liikkeen lukutaitona: ”Se on mekanismi, joka syntyy liikkeellisen empatian kokemuksen kautta. Taito seurata toista parityöskentelyssä on kinesteettisen empatian hyödyntämistä, sen esiin tulemista ja toteuttamista. Ihmismotoriikka on mielettömän kehittynyt, ehkä kehittyneempi kuin ymmärrämmekään. Liikkeessä on loputon määrä tietoa, valintoja ja variaatioita. Improvisaatiossa toisen ennakoiminen ja liikkeen toteuttaminen ilmentävät ruumiillista ymmärrystä toisesta.”
Haaponiemi jatkaa: ”Jo pelkästään katsomalla toisen liikettä voi samaistua toiseen. Kontakti-improvisaatiossa liikkeen katsomisesta ja sen tuntemisesta välittyy ruumiin painon tunteen lisäksi paljon muutakin informaatiota, esimerkiksi erilaisia tunteita surusta iloon.”
Haaponiemelle kontakti-improvisaatio on aina erilaista. Tunteeseen vaikuttaa niin fyysinen kuin psyykkinen tila, missä hän itse on tanssiessa ja liikkuessa: ”Empatian kokemukset syntyvät välähdyksinä ja pätkinä, ja niitä voi toisinaan olla vaikeaa tunnistaa ja sanallistaa. Tuttu voi tuntuakin uudelta, ennen kokemattomalta.” Vierauden tunne saattaa yllättää.
Artikkelissaan Reflektiivinen ruumis, tanssin rajapintoja(2003) tanssintutkija Maarit Ylönen kertoo kinesteettisen empatian kuvaavan kykyä eläytyä toiseen: ruumiillisen vuorovaikutuksen kautta yksilö voi kohdata itselle liikkeellisesti ja kokemuksellisesti vierasta.
Yhteisen tanssin avulla voimme oppia toisista yhtälailla kuin itsestämme. Voiko tanssi auttaa meitä ymmärtämään toisia uusilla erilaisilla tasoilla, ilman totuttuja ennakko-odotuksia?
Samuuden kokemuksia
Teoksessaan Meduusan liike (2006) tutkija Jaana Parviainen ihmettelee, miksi useat tutkimukset keskittyvät liikkumisen eroavaisuuksien tutkimiseen samuuden sijasta. Hänen mielestään olisi mielekkäämpää tutkia eliöitä yhdistäviä piirteitä kuin esimerkiksi liikkeen ja ruumiillisuuden eroavaisuuksia. Samuuden kokeminen vaatii eläytymistä, ja eläytyminen toteutuu vasta minän ja toisen vuorovaikutteisessa suhteessa.
Tarvitsemmeko kinesteettisen empatian ja samuuden kokemuksia ylipäätänsä selviytyäksemme arkipäivän tilanteista, selviytyäksemme inhimillisenä olentona? Onko samuuden tunne välttämätöntä toisen kohtaamisessa ja ymmärtämisessä?
Vahvasta kinesteettisen empatian kokemuksesta Kumpuniemelle tulee mieleen kokemus isän ja tyttären samuudesta. ”On ollut hätkähdyttävää huomata oman isän ominaisuuksia omassa olemisessa ja liikkeessä. Isän äkkipikaisuus on tarttunut yhteiselon kautta myös itseeni. Yhdessä koettu ja eletty elämä jättää jälkensä jokaiseen, ja joskus empatian kokemukset pulpahtavat yllättävässä ymmärtämisen tilassa pintaan, varoittamatta. Ruumis tallentaa yhdessä opittua, elettyä ja koettua. Ihminen imee itseensä ”vinkkejä” toisista, joita on mahdollista ajoittain havaita omassa olemisessa. Kinesteettisen empatian kokemuksilla on siten näkymättömät rajat”, Kumpuniemi selventää.
On siis mahdollista huomata toteuttavansa tiettyä elettä, jonka tunnistaa omaksuneensa toiselta: liike on jonkun toisen liikekartastosta kotoisin. Samaistumme toisiin, tiedostaen tai tiedostamatta.
Vuorovaikutuksen voima
Anniina Kumpuniemen ja Matti Haaponiemen kokemuksien mukaan kinesteettinen empatia on inhimillinen ominaisuus, joka vahvistaa ihmisten välistä vuorovaikutusta. Empatian tunteet toimivat keskeisenä kommunikaation välineenä niin tanssijan kuin koreografin työssä.
Kinesteettisen empatian avulla voi ymmärtää paremmin itseä sekä samalla toista. Tunteet voivat auttaa oivaltamaan ja kohtaamaan uutta, toisinaan myös hämmentää. Tanssi on siis toimintaa, joka lisää ihmisten välistä vuorovaikutusta ja tiedon välittymistä.
Kuunteleminen on tärkeässä roolissa tanssin mahdollistamassa ruumiillisen tiedon vaihdossa. Tanssi auttaa oivaltamaan mitä on nyt, hetki missä tanssijat puhtaasti kuuntelevat toinen toisiaan.
Vuorovaikutuksessa voimme, tiedostaen tai tiedostamatta, samaistua toisiin, imeä tietoa muilta ja toteuttaa sitä oman ruumiimme kautta. Tarvitsemme toisia toteuttaaksemme itseämme. Ehkä se juuri tekee meistä ihmisiä.
Maija Ikonen
°°°°
Lähteet
Haastattelu: Anniina Kumpuniemi, 12.12.2013, Tampere
Haastattelu: Matti Haaponiemi, 15.12.2013, Tampere
Parviainen, J. (2002) Kinesteettinen empatia. Teoksessa Haaparanta, L. & Oesch, E. (toim.) Kokemus. Tampere University Press: Tampere.
Parviainen, J. (2006) Meduusan liike: Mobiiliajan tiedonmuutoksen filosofiaa. Gaudeamus: Helsinki.
Ylönen, M. (2003) Reflektiivinen ruumis, tanssin rajapintoja. Teoksessa Saarikoski, H. (toim.) Tanssi tanssi. Kulttuureja, tulkintoja. SKS: Helsinki.
One Comment
Comments are closed.