UMOn ja Pienen Suomalaisen Balettiseurueen yhteistyöesityksessä Strive! yksilöä eri suuntiin vetävät sisäiset pyrkimykset, ihmissuhteet ja tunteet tuodaan esiin tanssin ja musiikin yhteispelillä.
Sami Saikkosen koreografia ja Veli-Matti Halkosalmen sävellys kuljettaa katsojan ja kuuntelijan seitsemän eri vaiheen läpi: Intro, Apathy, Riddle, Drag, Fight, Balance ja Obsession. Kokonaisuudessa niin liikkeestä kuin musiikistakin sekä koreografian tarinasta välittyvät ihmisen sisäinen painiskelu omien ja läheisten vaatimusten ristipaineessa.
Teoksen alussa Saikkonen ja tanssijat Tiia Huuskonen, Karoliina Loimaala ja Ville Valkonen rikkovat rajaa yleisön ja esiintyjien välillä. Ryhmä saapuu näyttämölle katsomon kautta, kukin vuorollaan istuen hetkeksi yleisöön, kaataen tuoleja ja ottaen tilaa liikkeellään. Musiikkitalon Sonore-salissa tähän on hyvin tilaa, koska harva yleisön jäsenistä on istunut näyttämön edustalla oleville tuoliriveille.
Liikkeellisesti koreografia vaikuttaa ensin abstraktilta. Esityksen kuluessa siitä kuitenkin kehittyy tarina miehestä ja hänen sisäisistä ristiriidoistaan. Saikkonen on asettanut itsensä päähenkilöksi. Huuskonen, Loimaala ja Valkonen ovat kuin hänen alter egojaan, oman tunnon ääniä tai ihmissuhteiden asettamia ulkoisia paineita. Koreografiassa toistuvat tietyt liikekuviot, sätkynukkemaiset väristelyt ja sisäänpäin kääntyneisyys. Saikkosen ja tanssijoiden välillä on selkeä jännite, mikä houkuttaa toisaalta analysoimaan teosta koreografin ja tanssijoiden välisen suhteen kuvauksena. Asetelmasta jää tunne, että tanssijat luovat koreografille vastavoiman, mutta koreografilla on viimeinen sana ja siksi hän on teoksen päähenkilö.
Kokonaisuudessa liike ja musiikki pelaavat hyvin yhteen, mutta täytyy myöntää, että Halkosalmen sävellys on kiinnostavampaa kuunneltavaa kuin koreografian liikemateriaali katsottavaa. Liike on helposti lähestyttävää, melko perinteistä nykytanssia, joka kyllä onnistuu välittämään teoksen tarinan ja sen tunnelmat. Toisaalta, salista poistuessa siitä ei jää vahvaa tunnetta vietäväksi mukanaan. Väistämättä mieleen hiipii ajatus, olisiko tanssi kantanut ilman Halkosalmen sävellyksen tuomaa kiinnostavuutta ja yllätyksellisyyttä.
Musiikki jättää yhteisteoksessa siis vahvemman jäljen kuin liike. Tanssiteos toimii musiikin kuvittajana, mutta UMOn soittoa olisi kuunnellut ilman sitäkin. Toisaalta omalla kohdallani tanssi tarjosi kehyksen myös musiikin ymmärtämiselle, jota en olisi ilman koreografiaa kovin pitkälle osannut tulkita. Vaikka Halkosalmen sävellyksestä ja UMOn soitosta jäi taiteellisesti vahvempi vaikutelma kuin Pienen Suomalaisen Balettiseurueen liikkeellisestä panoksesta, niin yhteistyönä teos on kiinnostava. Se saa pohtimaan, miten koreografian herättämät mielleyhtymät siirtyvät sävellyksen tulkintaan ja miten tätä voi hyödyntää niin musiikin kuin tanssinkin yleisötyössä. Kokonaisuutena teos on helposti lähestyttävä niin tanssin kuin jazz-musiikinkin ensikertalaiselle, mutta kokeneemmalle tanssin katsojalle se tarjoaa haastetta ainoastaan sävellyksen osalta.
Saara Moisio
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston teatteritieteestä ja Art Theory, Criticism and Management -maisteriohjelmasta valmistunut Tanssin Liikekieli ry:n rahastonhoitaja.
***
Pieni Suomalainen Balettiseurue ja UMO: Strive!
Koreografia: Sami Saikkonen
Sävellys: Veli-Matti ”Vellu” Halkosalmi
Tanssijat: Tiia Huuskonen, Karoliina Loimaala, Sami Saikkonen ja Ville Valkonen
Kapellimestari: Vellu Halkosalmi / Kari Heinilä
Puupuhaltimet: Jouni Järvelä, Mikko Mäkinen, Teemu Salminen, Olli Ojajärvi, Pertti Päivinen
Trumpetit: Teemu Mattsson, Timo Paasonen, Mikko Pettinen, Tero Saarti
Pasuunat: Heikki Tuhkanen, Mikko Mustonen, Pekka Laukkanen, Mikael Långbacka
Komppi: Riitta Paakki / Seppo Kantonen, piano; Ville Huolman, basso; Ville Pynssi, rummut
Valot: Mikko Linnavuori / Miia Niiranen
Puvut: Elina Vättö
Hiukset: Sini Siikala, TS-Salonki Jorma Stenberg
Lavastus: Lassi Kansikas
Saliääni: Marko Myöhänen / Maukka Siirala
Orkesterijärjestäjä: Panu Leislahti
