Heini Tuoresmäki: Pääkirjoitus

Kun tanssielokuva rantautui Suomeen ja esimerkiksi tanssielokuvafestivaali Loikka perustettiin, olin erittäin innostunut. Elokuvan visuaalisuus ja tarinankerronnan rajattomuus yhdistyisi kehossa koettuun ja kehosta syntyvään tanssiliikkeeseen. Näin tanssin ja elokuvan liitossa paljon mahdollisuuksia ja uusia ulottuvuuksia. Tilan mahdollisuudet laajenisivat jopa avaruudellisiksi, ja toisaalta kuvissa pääsisi niin lähelle ihmistä, että elämän jäljet ihollakin tulisivat näkyviksi. Lue lisää

 

 

Jarmo Kiuru: Tanssielokuva – puhdasta elokuvaa?

Elokuvantekijänä yksi tavoitteeni on muistuttaa katsojaa toisen ihmisen fyysisestä läsnäolosta ja fyysisestä etäisyydestä, sijoittuuhan suuri osa tarinoistamme juuri ihmisten välille. Tuo läsnäolo ja etäisyys on vapaa ironiasta ja muusta älyllisestä pelailusta. Tämä tuntui erityisen tärkeältä luettuani Jonathan Gloverin kirjan Ihmisyys (1999), joka käsittelee 1900-luvun moraalihistoriaa diktatuurien ja sodankäynnin kautta. Lue lisää

 

 

Joakim Pusenius: Tunnistamaton liike

Elokuvan ja tanssin välinen sisaruus ei rajoitu vain tanssielokuvan ilmeisiin muotoihin, kuten nykytanssin lyhytelokuviin, musikaaleihin tai Bollywood-spektaakkeleihin. Vaikka elokuvan keinot ovat representatiivisena ja manipulointiin perustuvana mediumina suhteessa tanssiin radikaalisti erilaiset, voidaan yhtäläisyyksiä tanssiin löytää kaikkialta elokuvan pintarakenteiden alta.  Lue lisää

 

 

Laura Jantunen: Kinestesia tanssivideossa

Videosta on tullut näkyvämpi osa tanssiteoksia. Sitä käytetään esimerkiksi teoksen draamaa eteenpäin vievänä, informaatiota jakavana, lavastuksellisena ja valaistuksellisena elementtinä. Tässä tekstissä lähestyn tanssin ja videon suhdetta kinestesian eli liikeaistin ja videon koreografisuuden kautta. Lue lisää

 

 

 

Ninni Perko: Tallennettu keho – tanssija-koreografina lyhytelokuvassa

Sain viime keväänä Lontoossa olla katsojana osana koreografi Claire Cunninghamin The Way You Look (at me) Tonight -teosta. Esitys oli nimetty sosiaaliseksi veistokseksi, kahden esiintyjän ja yleisön aistimatkaksi. Olimme yleisönä osa tapahtumaa istuessamme näyttämölle valmiiksi asetetuissa tuoleissa. Esiintyjät kävelivät kehoillamme ja nojautuivat meihin, puhuivat yleisölle samoin kuin toisilleen, ihminen ihmiselle. Herkkyys ja avoimuus, jolla he olivat läsnä kanssamme, jätti jäljen kehooni. Lue lisää