Tanssijantyötä leikkien

Zodiakilla 17.10. ensi-iltansa saivat kaksi työn ja esiintymisen käsitteisiin tarttuvaa tanssiteosta.

Andrius Katinasin esikoiskoreografia Work on abstrakti, hidastempoinen teos työstä ja työnteon henkilökohtaisesta merkityksestä.

Esiintyvä Katinas on kuin työntekijä, joka tehtäväänsä yksitoikkoisesti suorittaen kyhää lavalle pahvisen rakennelman. Pian hän rypistää aikaansaannoksensa ja ryömii sen alle kuin pieni lapsi, jota suorittava, luovuuden tukahduttava työ harmittaa.

Yhdenlaista työprosessia kuvaten teoksen liikekieli ja toiminta on paikoin mekaanisuutta korostavaa. Katinas pyörittää kättään kuin tuulimyllyn ratasta ja marssii konemaisesti nurkasta nurkkaan.

Loppuaan kohti teos kärjistyy hiljaiseksi, kubrickmaisen uhkaavaksi kuvaksi työnarkomaniasta. Viimeisessä kohtauksessa kumaraselkäinen hahmo työskentelee pimeässä ainoastaan tietokoneen valkea valo seuranaan.

Teoksessa leikitellään mielenkiintoisesti materiaaleilla ja valoilla. Siitä huolimatta kohtaukset lipsuvat välillä venymään yksitoikkoisina. Näin käy esimerkiksi silloin, kun Katinas sammuttaa valot ja yleisö istuu tovin pimeässä musiikin soidessa taustalla. Kärsivällisyyttä vaativat kohtaukset vuorottelevat teoksen myös paikoin tarjoaman maagisen tunnelman kanssa, joka saa odottamaan Katinaksen seuraavia töitä innolla.

Andrius Katinas Work -teoksessaan. Kuva: Timo Wright.
Andrius Katinas Work -teoksessaan. Kuva: Timo Wright.

 

Ervi Sirénin Neljän tarinan vuori, joka alun perin vuonna 1998 oli Sirénin sooloteos, käsittelee niin ikään tanssijan työtä. Nyt nähtävä Jonna Eiskosen tanssima teos on uudelleenversiointi vuosien takaisesta soolotyöstä.

Taiteen tyylisuuntauksista esimerkiksi postmodernismi on vaikuttanut Sirénin koreografintyöhön. Postmodernismin vaikutus ilmenee myös leikkisän Neljän tarinan vuoren vaihtuvissa tunnelmissa.

Vuosikymmenten tuoma varmuus ja niiden tuomat oivallukset näkyvät koreografiassa rempseänä uhmakkuutena musiikin käytössä, tanssityylien vaihtuvuudessa buto-tanssin tyylisestä liikkeestä afroon ja nykytanssiin sekä tanssijan paikoin hyökkäävässä katseessa.

Puvustus on sekalaista, ja sisältää siten ehkä muistutuksen menneiden vuosikymmenien vaikutuksesta Sirénin tämän päivän koreografintyöhön. Eiskosen päässä keikkuu muovikassi ja hänen lanteiltaan roikkuvien eriväristen kangaskaitaleiden välistä pilkottavat kimaltelevat shortsit huutelevat kahdeksankymmentälukua.

Jonna Eiskonen Ervi Sirénin teoksessa Neljän tarinan vuori. Kuva: Uupi Tirronen.
Jonna Eiskonen Ervi Sirénin teoksessa Neljän tarinan vuori. Kuva: Uupi Tirronen.

Lavastus on kaunis katosta roikkuvine läpikuultavine elementteineen ja sisältää sekin itämaisia vaikutteita.

Päivitetty Neljän tarinan vuori on parhaimmillaan värikäs ja kiehtova tarina koreografin- ja tanssijantyöstä, jota Eiskanen ilmentää taitavalla liikekielestä toiseen siirtymisellä.

Liisa Kontunen

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston teatteritieteen opiskelija, jonka intohimon kohteina ovat tanssi ja kirjoittaminen.

¤¤¤

WORK

Koreografia, esitys: Andrius Katinas
Assistentti: Saara Töyrylä
Tuotanto: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Andrius Katinas

Taiteilijatapaaminen esityksen jälkeen 22.10.

NELJÄN TARINAN VUORI

Koreografia: Ervi Sirén
Tanssi: Jonna Eiskonen
Musiikin uudelleensovitus: Aake Otsala
Valosuunnittelu: Anna Pöllänen
Lavastus: Cris af Enehielm
Kuva: Uupi Tirronen
Tuotanto: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Ervi Sirén

Taiteilijatapaaminen esityksen jälkeen 22.10.