”Olen ihmisenä lähempänä syrjäänvetäytyvää erakkoa kuin vahvasti tässä ajassa liikkuvaa uusimpien tuulahdusten herkkää aistijaa. Tämä varmasti näkyy teoksissani. Yritän luoda liikkeellä kokemuksellisia tunnetiloja, en niinkään pyri älylliseen kilvoitteluun enkä keskustelun avauksiin.”
Kuva: Valtteri Raekallio
Nimi, ikä ja ammatti:
Tommi Kitti, 49, koreografi ja tanssija
1. Mikä on sinua itseäsi tällä hetkellä eniten kiinnostava taiteellinen lähtökohta tai kysymys?
Liikkeen laatu ja sen värit sekä ihmisyyden esiintulo näiden kautta on sellainen taiteellinen lähtökohta, joka yhä edelleen kiinnostaa minua. Kiinnostavaa on myös halu olla maailmassa niin, että eri asiat voisivat ilmiöinä näyttäytyä omista lähtökohdistaan käsin ilman, että ihminen on kaiken määrittäjä.
2. Miten innostuit tanssista?
En itse asiassa tiedä, olenko koskaan oikeastaan innostunut tanssista… Olemassaolon tihentyminen ja konkretisoituminen tanssiessa on kiehtova voimavara.
3. Jos voisit toteuttaa tanssiproduktion kenen tahansa koskaan eläneen taiteilijan kanssa (miltä alalta tahansa), kenet valitsisit yhteistyökumppaniksesi – ja miksi?
Minun on ikävä kyllä aina lähdettävä omasta itsestäni. Voin lukea, katsoa ja ihailla sitä mitä muut ovat tehneet, mutta kun minun itseni on tehtävä, niin minun on tehtävä itse…
4. Mikä on mieleenpainuvin koskaan näkemäsi tanssiteos? Miksi?
Noin kymmenvuotiaana näkemäni Donald McKaylen teos Black New World on painunut mieleeni vahvana kokemuksena. Olen varmaankin nähnyt paljon parempia ja hienompia teoksia, mutta luultavasti lapsuuden kokemukset ovat olleen merkityksellisimpiä.
5. Millainen on oma päivittäinen treenirutiinisi? Miten ylläpidät omaa
instrumenttiasi tanssijana?
Mielestäni kysymys on siitä, että saa tuntumaa kehoonsa. Lähden yksinkertaisista perusasioista, tukiranka-asioista ja etenen niistä sykettä nostavaan liikkeeseen. Käytännössä tämä tarkoittaa itsekseen treenaamista, joka tapahtumana on kokonaisvaltainen.
6. Mikä on suurin ammatillinen onnistumisesi? Entä pettymyksesi?
Asiat tapahtuvat jatkumoina, eivätkä mielestäni olennaisia ole yksittäiset onnistumiset tai pettymykset. Enemmän on kysymys siitä, että asiat liikkuvat ja menevät eteenpäin, kaikessa on jotakin vanhaa ja toisaalta uusia löydöksiä, jotka taas ovat ehkä seuraavan teoksen aineksia. Käytäntö tuottaa pettymyksiäkin – taiteilijuuden traumaattisuus on siinä, että pitäisi avata itsensä ja herkimmät alueensa ja tuoda jotakin esiin välittämättä siitä, mikä on vastaanottajan reaktio tai millä tasolla tai tavalla tulee ymmärretyksi.
7. Onko tanssitaiteella mielestäsi tehtävä? Jos on, niin mikä?
Pyrin nykyään lähestymään asioita määrittämättä niitä etukäteen. Etukäteen määritetty tehtävä määrittää helposti myös prosessin kulun ja lopputuloksen. Joissakin tapauksissa saattaa olla älykästä määrittää tanssitaiteelle jokin tietty tehtävä: Jos esimerkiksi menee opetusministeriöön hakemaan rahaa tanssifestivaalille, voi olla viisasta puhua tanssitaiteen merkityksestä kansakunnan luovia voimavaroja kehittävänä taiteenalana. Taiteilijana pyrin kuitenkin teosta tehdessäni välttämään sellaisia etukäteen määriteltyjä tavoitteita, jotka kanavoisivat työprosessin tavoitteista käsin määräytyviin uomiin.
8. Jos et olisi tanssija tai koreografi, mikä olisit?
Luultavasti olisin ainakin onnellisempi…
9. Ketä ihailet ja miksi?
Luonnonkansoja. Luultavasti siksi, että rehellinen oikea yhteys maailmaan tuntuisi niissä ympyröissä edelleen olevan olemassa.
10. Jos saisit jakaa 100 000 euroa tanssikentälle, miten käyttäisit summan?
Noin pienellä summalla voisi ehkä saada aikaiseksi yhden kiinnostan festivaalin, joka taas voisi olla alku jollekin, ehkä uudelle avaukselle yleisön ja tanssin väliseen suhteeseen. Tuon suuruisella rahalla ei tehdä merkittävää kulttuuripoliittista uudistusta.
11. Miten itse luonnehtisit omaa taiteilijuuttasi ja omia töitäsi?
Omaa taiteilijuuttaan on vaikea purkaa sanoiksi. Teen teoksia tietyllä tavalla ja tunnistan itseni töistäni. Olemukseni ja ajatteluni piirtyvät töihini. Olen ihmisenä lähempänä syrjäänvetäytyvää erakkoa kuin vahvasti tässä ajassa liikkuvaa uusimpien tuulahdusten herkkää aistijaa. Tämä varmasti näkyy teoksissani. Yritän luoda liikkeellä kokemuksellisia tunnetiloja, en niinkään pyri älylliseen kilvoitteluun enkä keskustelun avauksiin.
12. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Ei ole ollut tapanani ajatella näin. On ollut tilanteita, joissa on ollut halu toteuttaa jotakin, ja halu on hakenut reittejä. Ehkä nyt on tilanne, jossa ei ole tarvetta hakea sillä lailla suuntaa. Enemmän on kyse siitä, että kun sinne saliin menee, niin mitä löytyy – on vaikea nähdä, miten tämä asia voisi muuttua. Tekemisen on pystyttävä olemaan kiinnostavaa itsessään, ilman viisivuotissuunnitelmaa.
Tommi Kitin uusin teos Hyppy saa ensi-iltansa Zodiakissa 18.5.2005.
