Tavoitteeni on rakentaa mahdollisista epäonnistuneista ratkaisuista tai valinnoista huolimatta kiinnostava teos. Joustavuuden mahdollistamiseksi kohtausten lopullinen järjestys ja sisältö määrittyy sattuman ja oman harkintani mukaan. Sattuman avulla voin ylittää oman ajatteluni rajat. Helmikuun viimeinen viikko näyttää missä määrin teoksen kulku toteutumaan noudattaa kuvittelemaani dramaturgista kaarta. Osa 2
Lue myös osa 1.
Päämääränä kiinnostavuus
Ensimmäinen lehtihaastattelu on takana. Matkaan-lehti teki kolmen kysymyksen lyhyen haastattelun puhelimitse. Se oli ensimmäinen tilanne, jossa oli lausuttava jotain konkreettista tästä alkuideasta vasta teokseksi konkretisoitumassa olevasta. Ja minä väitin pystyväni hämmentämään ja koskettamaan katsojia. Jännittää jo etukäteen, kuinka suurilta nämä sanat julkaistuna sitten näyttävätkään.
Annan itselleni olla luvan ajattelematta koko asiaa. Olen päättänyt olla huolehtimatta lainkaan siitä, onko teokseni hyvä tai huono. Kun hyvä teos ei ole tavoitteeni, ei huono teos ole epäonnistumiseni. Tässä on jonkinlainen vapauttava logiikka. Tavoitteeni on rakentaa mahdollisista epäonnistuneista ratkaisuista tai valinnoista huolimatta kiinnostava teos.
Deadline lähestyy
Olen deadline-ihminen eli etenen teoissani aina viimeisen aikataulurajan partaalla. Useimmiten onnistun tavoittamaan viime hetkien rutistusten eteenpäin ajamana maalin. Toimintamallini ei kestä yllätyksiä. Olen luvannut itselleni, että teoksen rakenne on valmis perjantaina 27.2.2009, kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa. Oman aikarajan asettaminen riittävän varhaiseen vaiheeseen on yksi askel matkalla viimetinkaisesta käyttäytymismallista kohti ennakointia ja harkittua valmistelua.
Lupaustani tukee ensisijaisesti se, että Tampere Film Festivals valtaa Hällän ensi-iltaa edeltäväksi viikoksi kokonaan. Harjoittelemme sillä viikolla vain kolme kertaa eri tanssisaleissa, jolloin tämän tilasidonnaisen teoksen kohdalla olen kokonaisuuden kannalta toimintakyvytön. Voin vain putsata liikettä sekä tehdä musiikki- ja äänikokeiluja. Toinen motivaatio on kantapään kautta oppiminen. Olen kerran joutunut tilanteeseen, jossa teos valmistui lopullisesti vain muutama tunti ennen ensi-iltaa, enkä halua kokea sellaista uudestaan. Silloin esiinnyin itse omassa teoksessani, nyt saan onneksi valmistella teosta ulkopuolelta.
Tarina ja kontrastien ilmaisevuus
Teoksen tilan valtaamisen ja jälkien jättämisen teemojen taustalla on henkilökohtainen tarina. Elin vuosia sitten vallatussa talossa asuneen miehen kanssa lyhyeksi jääneen suhteen, joka lopulta täytti kaikki klassisen tragedian tunnusmerkit kuolemaa lukuunottamatta. Kokemus jätti minuun jäljen: opin näkemään oman ympäristöni tilat täysin uudesta näkökulmasta. Taustatarinan kypsyminen teosaihioksi juuri nyt on ehkä osa nelikymppisyyttä lähestyvän ihmisen itsearviointia ja elämän punaisten lankojen hahmottamisen tarvetta.
Kontrastit luovat tässä teoksessa sen koskettavuuden. Uskon, että teoksen syvemmät teemat välittyvät pienieleisistä, suurista tunteista siivilöidystä liiketapahtumista. Olen puhunut tanssijoille asioiden ja aikeiden tihkumisesta esiintyjän läpi kohti katsojia. Tämä tihkuminen luo tunne- ja energiavirityksiä tanssijoiden välille sekä katsojien että tanssijoiden väliin. Siitä tulee myös teoksen nimi Viritetty.
Tilallisuudesta
Suunnittelemme valosuunnittelijan kanssa teoksen lavastuksen. Luonnostelimme ennen harjoitusten alkua näyttämöelementtien paikkoja siirtelemällä sivukatteita pois niiden tavanomaisilta paikoilta. Päädyimme tilaratkaisuun, jollaista Hällässä ei ole aiemmin käytetty. Periaatteenamme on kääntää näyttämöestetiikka nurin päin. Sen sijaan että peittäisimme tangot, johdot ja rautaiset rakenteet, me näytämme ne ja käytämme niitä luomaan kaupunkimaista estetiikkaa. Sivukatteiden lisäksi käytämme lavastuselementteinä alustavasti puuportaita, muovia, paperia ja ilmastointiputkien/rännien kappaleita.
Viritetyn kokonaiskudos rakentuu eri tilanosissa tapahtuvien liikejaksojen ja sarjojen kautta.Tilan käyttö luo sen rakenteen ankkuripisteet ja tanssijoiden liikkuminen tilassa luo kohtauksien taitekohtia. Koreografina haluan antaa tanssijoille tilaa olla läsnä teoksessa omana itsenään, omien kokemustensa ja niiden jättämien jälkien kanssa. Annan heille luvan toteuttaa antamaani liikettä ja tulkita asettamiani kohtausten raameja suhteellisen vapaasti omien ajoitusten, tunteiden ja muiden henkilökohtaiseen esiintyjänlaatuun liittyvien mausteiden kautta.
Luonnostelen teoksen rakennetta
Teoksessa valon ja äänen dramaturgia kulkevat omia teitään, liikekieli omiaan. Näiden polut kohtaavat sovittujen taitekohtien lisäksi sattumanvaraisissa kohtaamispisteissä. Rakenteen viimeistely toteutuu erilaisten sekä arvottuja että ajatuksella kerroksittain ladottuja aihioita yhdistämällä.
Ensimmäisessä omassa improssani yritin ottaa Hällän esitystilan haltuun toisin kuin tavallisesti. Tanssin pitkin sivuseiniä, etukäytävää, rampin etureunaa, kaiuttimen päällä, roikuin tangosta kuljin näyttämöllä sen sivuseinän kautta takaseinälle. Tilankäyttö muovasi luonnoksen rakenteesta. Toteutin toisen rakenneluonnoksen paperille pähkäilemällä ennen harjoitusten alkua. Samalla pohdin, miten 4-6 tanssijaa voivat sijoittua päällekkäisten tapahtumakerrosten kartalle Hällän tilassa. Lopputulokseen pääsen pohtimalla, arpomalla ja kokeilemalla. Päätöksen tapahtumajärjestyksestä haluan jättää niin myöhäiseen vaiheeseen kuin mahdollista eli perjantaihin 27.2. Tietysti varaan tässä vaiheessa itselleni kaikki oikeudet tehdä rajujakin muutoksia mieleni mukaan myös sen jälkeen.
Sattuma apuvälineenä
Lopputulos on sattuman summa. John Cagen ja Merce Cunninghamin hengessä olen kirjoittanut tanssijoiden nimet, numeroidut liikemateriaalijaksot ja muun toiminnan – esimerkiksi valuminen, ryömiminen, säntäily, maasta makaamasta nouseminen jne. – pienille paperilapuille. Olemme kokeilleet erilaisia kohtausluonnoksia irrallisten palojen ja tanssijoiden yhdistelmiä arpomalla. Välillä tanssijoilla on ollut vain yksi toiminta tehtävänä, välillä he ovat oman harkintansa mukaan voineet vaihdella useampien tehtävien välillä liikesarjoja vapaasti keskeyttäen, toistaen ja tempoja vaihdellen. Sitten olen sijoittanut heidät oman harkintani tai mielijohteeni mukaan eri puolille esitystilaa. Materiaalia ja erilaisia hienosti toimivia yhdistelmiä on syntynyt useiden teosten verran.
Kohtausten lopullinen järjestys ja sisältö määrittyy sattuman ja oman harkintani ja katsomiskokemukseni mukaan. Sattuma tekee yllättävät yhteensopivuudet mahdollisiksi. Niin elämässä kuin koreografiassa järkeily on usein turhaa energianhukkaa ja lopputulos totutun ajattelutavan mukainen. Sattuman avulla voin ylittää oman ajatteluni rajat.
Kuvittelen teoksen kulun
Äänellinen intro saattaa katsojan teoksen sisälle siitä hetkestä, kun hän astuu Hällän ulko-ovesta sisään.. Harjoitussalissa on installaatio, johon katsojien toivotaan tutustuvan ennen esityksen alkua. Noin 15 minuuttia ennen esityksen ilmoitettua alkamisajankohtaa tanssijat saapuvat aulaan ja portaikkoon – ja intro alkaa lähestyä huipennustaan eli esitystilan oven aukeamista. Äänimaailma johdattaa katsojat saumattomasti tilaan, jossa toiminta on jo käynnissä katsomon eri osissa. Tapahtumat siirtyvät vähitellen näyttämölle, jossa jännitteet vaihtelevat hetkestä toiseen. Useita erityyppisiä toimintoja on lähes aina käynnissä yhtäaikaa. Tapahtumien kerroksellisuus ja kontrastit luovat kokonaisuuden tunnelman, joka on muuntuva ja osin arvaamattomista kohtaamisistakin syntyvä. Useat teoksen elementit ovat tanssijoiden vapaasti ajoitettavissa. Sitten seuraa suvanto, taitekohta, jolloin toiminta taukoaa. Lopuksi jännitettä aletaan jälleen nostattaa kohti loppuhuipennusta. Näyttämöosuus loppuu jonkinlaisiin kiitoksiin ja äänimaailma saattelee katsojat ulko-ovelle. Helmikuun viimeinen viikko näyttää missä määrin teoksen kulku toteutumaan noudattaa kuvittelemaani dramaturgista kaarta.
Anniina Kumpuniemi on vuonna 1970 syntynyt tamperelainen tanssija-koreografi, joka on kuulunut Tanssiteatteri MD:n ydinjoukkoon vuodesta 1997.
