Outi Markkula kirjoitti Espoon Kaupunginteatterin Seitsemän miestä -esityksestä audiovisuaalisesta näkökulmasta.

Vientejä ja seikkailullisia tilanteita

Gramofonin rahinalla höystetty tangomusiikki kutsuu esitystilaan. Olen seuraamassa Seitsemän miestä -esitystä Espoon Kulttuurikeskuksessa. Asetelmassa on kutkuttavaa twistiä, sillä teoksen luvataan yhdistävän argentiinalaista tangoa suomalaiseen kansalliskirjallisuuteen, Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen.

Elina Lajusen ohjaama poikkitaiteellinen 75-minuuttinen on enemmän kuin konsertti, tangotanssit tai teatterikappale. Teos yhdistelee mutkattomasti eri taiteenlajeja, virtuoottista erityisosaamista sekä dynaamista ryhmätoimintaa. Kaiken kietoo kokonaiseksi vahva visuaalisuus sekä vastaansanomaton, selkäydintä pitkin sukeltava tangomusiikki.

Miehet saapuvat paljain jaloin ja istuutuvat veljellisesti nahistellen laittamaan tanssikenkiään. Tästä alkaa läpi teoksen kulkeva pukeutumisen teema, joka rinnastuu veljesten kasvuun uhmakkaista pojankoltiaisista kohti oppineita ja vastuunsa tuntevia miehiä. Oppia ei tällä kertaa tapailla aapisesta, vaan kiiltäväkenkäisen lukkarin tarkoin kuvioin askeltavista jaloista. Tangon tunnelma ja ilmaisu kulkevat tuttujen kohtausten seurana – milloin räiskyvinä tunteina ja rytmeinä, milloin hellänä abrazona, halauksena, miesten harjoitellessa askeleita keskenään.

Teoksen lavastus on tyylikkään vähäeleinen ja funktionaalinen. Näyttämöllä ei nähdä mitään turhaa. Tilaa hallitsevat mustat tuolit, jotka muuntuvat tarpeen mukaan koulunpenkistä tanssipariksi, tuvaksi, saunaksi tai korokkeeksi.

Visuaalisesti erityisen ansiokas on juuri saunomiskohtaus. Tuolit on kasattu muhkeaksi tulipesäksi, joka ensin puhkuu paksua savua miesten saunoessa selin yleisöön ja roihahtaa lopulta kaiken nieleväksi liekkimereksi. Oranssin valon ja savun hengästyttävä yhdistelmä ajaa veljekset tuoliriviä pitkin pakoon pakkaseen.

Toinen kekseliäs elementti ovat katosta roikkuvat, pitkät mustat muovinauhat, jotka näyttäytyvät esityksen edetessä niin marionettinukkien naruina, hirttoköysinä kuin uuden kodin seininä. Massiiviset nauhat jakavat ja kohottavat tilaa myös yläsuuntaan.

Yksinkertaisilla elementeillä luodaan moniulotteinen visuaalinen ilme. Niillä korostetaan, häivytetään ja muokataan tilaa. Lavasteiden siirtely toimii myös itsenäisenä näyttämötapahtumana ja siirtymänä kohtausten välillä.

Konsertinomainen rakenne rytmittää esitystä. Näyttämön etureunassa soitettu livemusiikki vyöryy elokuvallisena tapahtumien yllä ja resonoi katsomossa asti. Räiskähtelevä ja täyteläinen nykytango tarjoaa oivan parin väkevälle kansallistarinalle, jonka käänteistä ei niistäkään dramatiikkaa puutu. Kerran muusikot Milla Viljamaa ja Johanna Juhola siirtyvät tapahtumien keskiöön, kun veljekset lähtevät joukolla vikittelemään Venloja morsiamikseen. Rukkaset tulevat kauluspaitojen muodossa.

Impivaaran uroiden puvustus myötäilee näyttämökuvan mustavalkoista linjaa. Miesten yläosista on kuitenkin moneksi – alussa vain huoleton hihaton, sitten astetta siistimpi kauluspaita, lopuksi veljekset saavat ylleen jo istuvat liivit ja puvuntakit. Tämä viimeistelee asteittaisen, vaatekappale vaatekappaleelta kehittyvän kasvukertomuksen. Alussa nyöritetään tangokenkiä lapsenomaisella innokkuudella, uhmavaiheessa paiskotaan kauluspaitoja tulipesään palamaan.

Lopulta miehet seisovat parhaimmissaan yleisön edessä, kuin kutsuen tanssiin. Tangon askeleet ovat asettuneet kehoon, syli on auki abrazolle, valpas katse etsii toista. Kuinka kaunis on se kutsu, jonka tämä teos katsojalleen esittää.

Outi Markkula

Kirjoittaja on tanssitaiteen opiskelija, joka kiertää sanojen avulla liikettä kuin kissa kuumaa puuroa.

¤¤¤

Seitsemän miestä (2013)

Ensi-ilta: 10.10.2013, Espoon Kulttuurikeskus

Idea, käsikirjoitus ja ohjaus: Elina Lajunen

Musiikin sävellys ja esitys: Duo Milla Viljamaa & Johanna Juhola

Tekstit: Aleksis Kivi

Esiintyjät: Martti Suosalo, Valtteri Raekallio, Timo Hakkarainen, Ishmael Falke, Sakari Saikkonen, Tuomas Mikkola, Beniamino Borghi, Pasi Laurén

Visualisointi: Saija Nojonen, Elina Lajunen

Valosuunnittelu: Saija Nojonen

Ääni: Johannes Laiho

Koreografia: työryhmä

Tango-opetus: Timo Hakkarainen, Pasi Laurén, Demian Fontenia

Ohjaajan assistentti: Nella Turkki

Pukujen ompelutyöt: Mari Solja

Millan ja Johannan puvut: Tauko

Tuotanto: Työryhmä Nukkehallitus, Nukketeatterikeskus Poiju, Espoon Kaupunginteatteri